Matkailu avartaa

Kuten monet jo tietää, pidin joulukuun alussa pienen loman Barcelonassa! Reissu oli aivan ihana, lähettiin äitin kanssa kahestaan. Oli pari päivää vapaata ja ajattelin, että kivempi mennä jonnekin kun muuten tulis kuitenki vaan maattua kotona sängyssä. Pitkien pohdintojen jälkeen valittiin kohteeksi Barcelona, se vaikutti monipuoliselta ja mielenkiintoselta paikalta!

Heti lentokentällä sain hyvät naurut, kun äiti oli mua vastassa. Iso väkijoukko seisoi nimilaput kourissa. Ja mitä äitin lapussa luki? Ei suinkaan mun hienoa, kaunista nimeä vaan siinä luki: ÄIDIN MUSSUKKA! :D Tiesin heti, että meijän reissusta tulee aivan mahtava! :) Meidän hostelli oli ihan pelipaikalla "vanhan kaupungin", Barri Goticin, sydämessä. Heitettiin matkalaukut huoneen ovesta sisään ja lähettiin ettimään lähintä pubia ;P Löydettiin kiva ja viihtyisä pieni irkkupubi, Molly's fair city. Siellä sitten vietettiinki koko loppuloma! Tehtiin illalla oikea päätös ja mentiin aikasin nukkumaan. Suunitelmissa oli kuitenkin harrastaa myös kulttuuria eikä siihen jaksa keskittyä väsyneenä ja kiukkusena ( lue: krapulaisena ;) Hostelli oli hintaan nähden hyvä. Huone oli siisti, samoin vessa ja suihku. Ainoo huono puoli oli se, että se oli ainakin ekana yönä ihan jääkylmä! piti ottaa toinen viltti ja jopa päiväpeitto päälle, että tarkeni nukkua!

Koska kulttuuriakin pitää harrastaa edes kerran, niin mentiin suklaamuseoon! Pääsyliput oli tietenki suklaapatukoita, nam! Museo oli loppujen lopuks aika pieni, ja ehkä odotin siltä vähän enemmän, mutta kyllä kaiken kaikkiaan oli rahan arvoinen! Kaakaon ja suklaan historiasta kerrottiin monipuolisesti ja niitä suklaaveistoksia oli kyllä paljon. Olisin vielä lisäks halunnu nähdä ihan henk.koht että miten sitä suklaata tehdään, mutta aina ei voi saada kaikkea. Harmi kun siellä museossa ei ollu mitään ravintolaa missä olis ollu jotain eksoottisia suklaaruokia. Koska tyydyttiin sitten johonkin läheiseen ravintolaan ja kokemus oli aika... no suoraan sanottuna huono. En tiedä missä vika oli, oliko siesta tai jotain.. mutta palvelu oli todella huonoa ja hidasta. Äiti meinas jättää tippiä, mutta onneks otettiin se sitten viime hetkellä lautaselta pois. Ruoka oli kylmää eikä oikeen maistunutkaan miltään. No okei, oli se kastike ihan hyvää.

Koska haluttiin säästää jalkoja ja hermoja, niin otettiin parin päivän turistibussi. Se oli kyllä hintansa väärti, ehdottomasti! Sillä pääsi kätevästi kaikkiin isoihin nähtävyyksiin ja bussipysäkit oli lähellä. Busseja lähti 5-10 minuutin välein, joten koskaan ei tarvinnu odottaa bussia kauan. Käytiin pyörähtämässä Sagrada Familiassa, sisälle asti ei menty, koska pääsymaksu oli kertakaikkisen törkeä! 12,5e!!! Itse en mitenkään kauheen uskonnollinen ihminen oo, mutta kyseessä on kuitenkin kirkko ja kyllä ihmisten pitäis kirkkoon päästä ihan ilmatteeks sisään rukoilemaan ym. Onhan se ymmärrettävää, että ne rahat käytetään kirkon rakentamiseen, mutta rajansa kaikella! Illalla harrastettiin lisää kulttuuria ja käytiin klassisen espanjalaisen musiikin konsertissa ( tarjolla oli shampanjaa..) Paljon parempi vaihtoehto kuin Real Madrid-Barcelona jalkapallopeli, jota muu kansa vahtas pubeissa! Mainittakoon, että Barcelona voitti ;)

Käytiin myös Park Güellissa, aivan ihana! Sinne ei sentään maksanu mitään sisälle.. :D Tultiin portaita alas ja siellä oli jotain rihkaman myyjiä. Yks niistä oli selvästi kytiksellä ja kun se näki vilauksen poliiseista, niin se vaan vislas ja pojat keräs tavarat kasaan aika kiireen vilkkaa! :D ei menny varmaan minuuttiakaan, kun niitä myyjiä ei enää näkyny missään! Tehokasta toimintaa! Mentiin myös semmoseen hiihtohissin näköseen vaijerihommeliin, josta oli upeet näkymät Barcelonan yli! Se oli ehkä reissun paras nähtävyys! Ylhäällä oli joku linnoitus ja sieltä katteltiin maisemia ja levähdettiin :) Pyörähdettiin myös satamassa, mutta ei pyöritty kauan kun lokki paskansi äitin paidalle :D ei tainnu hodari kovin maistua sen jälkeen :D

Viimesenä iltana mentiin meijän suosikki irkkupubiin ja pyhistä aikeista huolimatta juotiin ihan kamalat kännit! "ja sit otetaan ihan vaan parit, mun tarttee oikeesti herätä aikasin aamulla!" " josh shä et juo tätä valkovenäläishtä niin kyllä mä shen juon!" :D Yks kiva baarimikko pyysi työvuoronsa jälkeen meitä vielä jatkoille toiseen baariin ja mehän mentiin. Ikinä en oo niin karmeessa humalassa ollu, mut onneks ei ollu ihan kauheen pahaa krapulaa. Toivottavast äiti ei kauheesti muista siitä illasta. Ne jutut mitä mä muistelen on kyllä ihan julkasukelvottomia! :D Mutta oli kyllä kivaa! :)

Asteikolla 1-5 Barcelona saa 2,5. Kiva paikka, mutta tosi kallis. Ruoka ei ollu kovin hyvää, aika tavallista ja sekin kallista. Ei sinne shoppailumielessä kannata lähteä, Suomestakin saa halvemmalla! Ainoo mikä oli halpaa, oli viini ja sitä me äitin kanssa paljon maisteltiin ;) Ja hyvää oli! Reissun paras viini oli jotain paikallista ja pullo maksoi vaan 2,5e! Nähtävyydet oli tietty kivoja, mutta nyt kun neki on nähty, niin ei tartte toista kertaa käydä kattomassa. Reissu tunnelmaltaan ja seuraltaan saa arvosanaksi 5! :) Mukava pikku reissu, joka katkas tylsän arjen kivasti, joten kiitos äiti-rakas! :)

Lomalta jäi parhaiten mieleen Barcelonan 225-vuotis joulujuhlamainos. Siinä toivotettiin hyvää joulua ja siinä oli kuusi ja lahjoja ja tonttu. Ja tarkempi tarkastelu osoitti, että se tonttu on kyykyllään maassa, housut kintuissa ja sen alla on kasa höyryävää paskaa! :D että hyvää joulua vaan kaikille! Kuulemma se on joku katalonialainen perinteinen joulufiguuri, joka symboloi kaiken samanarvoisuutta. Toinen omituisuus oli joulutorilla oleva jäätävän kokoinen puuhalko. Tälle puuhalolle syötetään ruokaa ja iltaisin peitetään nukkumaan. Jouluna sitä hakataan kepillä ja käsketään kakkaamaan karkkeja ja lahjoja, siihen on jopa oma laulu. Omituista, mutta niin on mämmikin.

Hieman myöhästynein lomaterveisin,
meikätyttö

Koska pihan lätäköt on riitteessä!?

Tulis jo pian talvi ja joulu ja sais antaa kaikkia kivoja lahjoja!!! Ihanaa!!! :) En malta oottaa! Oon kieli pitkällä odottanu sitä aamua kun pihan lätäkkö on riitteessä, ne rapsahtaa niin kivasti kun astuu päälle. Ja siitä tietää, että pian tulee joulu! Oon jo himoiten kattonu glögipulloja kaupan hyllyllä ja miettiny, koska kehtais ostaa. Lämmintä glögiä, kynttilöiden tuiketta, piparia... ihanaa! :) Tänä vuonna vietän joulua ihan vaan kotona. Työt meni nyt niin, että vapaata ei heru, joten mihinkään ei pääse reissaamaan :( Suuniteltiin iso-siukun kanssa että se kokkaa mulle kystä kyllä ja mä saan töiden jälkeen istua valmiiseen joulupöytään. Ihan hyvä suunnitelma! :)

Syksyn on lipunu ohi melkeen huomaamatta, vuos jo siitä kun lähdin pohjoseen. Niin se aika vaan rientää. Mitään en oo edelleenkään saanu aikaseks, minkään suhteen :) Bändin kanssa kyllä menee hyvin, kovasti treenataan uusia biisejä. Onhan se aikalailla semmosta tunnustelua vielä, tai siltä se musta tuntuu. Pitäis joskus nähä muutenki ku vaan bändiasioissa, tutustuis ihan eri tavalla toisiin. Ollaan tässä yritetty jotain yhteistä iltaa järjestää, mut kaikilla on niin paljon muuta :D Pojat oli aika kieroja ja anto mulle synttärilahjaks jallu-pullon, tässä oli selvästi nyt joku taka-ajatus, koska mä en juo jallua! Tuhota se kumminki täytyy jossain vaiheessa ja oon aika varma pojat lupautuu vapaaehtosiks! ;)

Nyt löysin itelleni vihdoin ja viimein soitonopettajan ja ootan innolla soittotunteja! :) Vähän uusia haasteita ja saa taas jonku tolkun tohon soittamiseen. Ei sitä yksinään oikeen osaa harjotella ja kun ei osaa, niin kehittyminen on aika vaikeeta. Hyvä, että on joku toinen vähän potkimassa persuksiin :) Tavotteet on tällä hetkellä aika alhaalla. Haluan muistutella vanhoja oppeja mieleen ja ihan pikkuhiljaa alkaa kehittää itteäni paremmaks. Ihan harrastuksena haluan tätä tehdä, olis se niin sääli ollu viiden vuoden oppi heittää hukkaan. Mutta viimesenä vuotena soittaminen alko maistua puulta, tuntu kauheen painostavalta käydä soittotunneilla. Tuntu että koskaan ei saavuttanu niitä tavotteita mitä soitonopettaja oli asettanu ja joka kerta tuli kauheen epäonnistunu tunne. Kaikkein pahimpia oli ne kerrat, kun opettaja ei kommentoinu soittoa mitenkään, pudisti vaan päätä. Ei ihmekään, että motivaatio oli nollassa ja lopulta lopetin koko homman. Ja se tuntu aivan ihanan vapauttavalta, kun tiesi ettei enää kesän jälkeen tartte tulla takas! Nyt on homma ihan eri, saa ihan omaan tahtiin mennä! :)

Jotenki on viime aikoina ollut puhti ihan poissa, mietin että onko se sitä kuuluisaa kaamoksen aiheuttamaa syysmasennusta vai mitä on... Yritän silti nähdä asioissa valoisat puolet ja häätää tylsän mielen keksimällä jotain hauskaa tekemistä. Oon pari uutta kaveria saanu ja ehkäpä saan uusia harrastuksiaki niiden mukana! :) Ja te tietenki mietitte siellä, että mites sen ihastuksen suhteen on käyny? No mitään en oo uskaltanu asian eteen tehdä, mä kun olen tämmönen pelkuri :) Ajattelin antaa asian olla, mä olen niin huono tekemään alotetta ja kun ei siltä toiselta oikeen saa mitään semmosta signaalia tai rohkasua. Joten en uskalla pilata sitä mitä nyt on. Näillä mennään toistaseks :)

Kuullaan ja nähdään, yritetään jaksaa tätä venyvää syksyä ja odotetaan kieli pitkällä niitä ihania talvi-iltoja, kun saa hörppiä kuumaa glögiä ihan luvan kanssa! :) Ja joku saa sitten luvan lähteä mun kanssa pulkkailemaan! :)
meikätyttö

Nyt saa synkistelyt riittää!

Eihän sitä jaksa aina olla naama rutussa ja pahalla mielellä! Mitä lie loman jälkeistä masennusta olikaan, mutta nyt se saa luvan olla ohi! Työstressi pikkasen vaivaa, mutta eiköhän sekin tästä rupee pian helpottamaan. Vähän stressaa se kun joutuu niin monessa eri työpisteessä kiertämään. Aina uudet ihmiset ja työtavat. On siinä kuulkaa opettelemista. Ja sit tuntee ittensä aina ihan tyhmäks, kun tuntuu ettei mitään osaa ja joutuu miljoona kertaa kysymään yksinkertaisiakin asioita. Mutta kyllä se tästä pian rupee helpottaa, kun oppii talon tavoille :)

Oikeen ihana syksy on ollu, olen nauttinu täysin siemauksin raikkaasta ilmasta ja kauniista väreistä! Vesisadekaan ei haittaa, kun pukeutuu hyvin. Tekis mieli vaan läiskytellä vesilätäköissä ja kieriä lehtikasoissa! Sateen jälkeen ilmakin tuoksuu niin hyvältä, raikkaalta. Syksyllä tosin tuoksu on ehkä jo vähän sellainen, miten sitä nyt kuvailis.. sellainen surullinen (voiko tuoksusta sanoa niin? no anyway) Maa tuoksuu vähän pistävältä, kuolleelta. Maa vetää ravinteet talteen uutta kevättä varten ja valmistautuu kylmään ja pitkään talveen. Tässä rupeen kyllä odottelemaan jo talveakin, on ihana pukea kunnolla päälle, pipot ja lapaset ja kaikki! Ja saa hyvällä omalla tunnolla kääriytyä vilttiin ja juoda kuumaa kaakaota, ulkona kun on niin kylmä keli että pitää lämmitellä. Kun olis vielä joku kiva tyyppi, jonka kanssa lämmitellä! :)

Oon nyt suunnitellu jo työvuoroja, yli vuodeks eteenpäin! :D Ehkä hieman liioittelua, mutta mä niin tykkään suunnitella kaikenlaista. Ja musta on kiva tietää, mitä seuraavat viikot tuo tullessaan. Ja kun on suunnitelmat selvät, niin osaa varautua sitten äkkinäisiinkin tilanteisiin. En tiedä missä vaiheessa musta on tämmönen kontrollifriikki tullut, ehkä äiti osaa valaista asiaa? ;) Ehkä se on vähän sitäkin, että kun maailma ja elämä muutenkin on niin kaaottista, niin tuntuu että ees joku osa elämästä on hallinnassa. Mä tiedän, että oon joskus (... no hitto vieköön, myönnetään! useimmiten ) ihan höpö ja mahdoton kaikkien näitten juttujeni ja neuroosieni kanssa, mutta onneks te mun rakkaat ja ihanat jaksatte mun kanssa! :)

Jos joskus tulis alanvaihto eteen niin, musta tulis varmaan joku partyplanner tai vastaava. Mikä on kummallista sinänsä, koska mä en erityisemmin tykkää askartelusta. Eikä mulla oo minkäänlaista taiteellista silmää semmoselle näpertelylle. Mut toisaalta, kun suunnittelin niitä omia valmistujaisia, niin olin kyllä ihan innoissani hommasta! Koristeet, servetit, menu, musiikki, aterimet ja astiat, aikataulut, värit teemoittain ym. Puhumattakaan siitä kaikesta näpertelystä, jota joutui koristeiden takia tekemään. Erään kaverini kommetti olikin: "Suunnitteletko sä nyt häitä vai valmistujaisia varten!?" :D Ehkä tämä osittain selittyy sillä, että oon horoskoopiltani neitsyt..? ;) Tykkään hei suunnitella ja kontrolloida!

Tässä tätä juttua taas teille, mun rakkaat ja ihanat :)

Nautitaan syksystä ja sen kauniista väreistä, säilötään kuluneen vuoden antimet talteen ja odotellaan niitä talven kylmiä iltoja kun saa käpertyä jonkun läheisen kanssa lämpimään vilttiin ja juoda kaakaota! Nautitaan näistä pienistä, ihanista hetkistä <3
meikätyttö

Masistelua

On syksy ja on pimeää ja kylmää ja mä oon ihastunu. Ihan perseestä koko homma! Mä en vaan voi lakata ajattelemasta sitä tyyppiä, kaveritki on jo kyllästymiseen asti saanu kuunnella mun tyhmiä juttuja :D Kaikkein pahinta on, että kun ei uskalla tehä asian eteen mitään. Mä oon muutenki niin huono tekemään alotteita. Tosin niin kait kaikista tuntuu. Sitä pistää ittensä likoon ja lopputulos saattaa silti olla pakit. Se on se suurin kynnys varmaan. Kuten sanoin, ihan perseestä. Jos voiski aikusena olla asiat yhtä mutkattomia ku lapsina. Meikätyttö 5 vee: "Se Mikko on kyllä aika kiva. Oikeastaan tosi kiva. Minä ihan rakastan Mikkoa! " :) Sit me Mikon kanssa pussattiin koulun rappusilla ja meijän piti isoina mennä naimisiin. Helppoa ku mikä!

Kaiken ton yllä olevan lisäks mua vaivaa loman jälkeinen masis! Ihan kaamee shokki tulla viiden vkon jälkeen takas kotiin. Ensin pyörähdin Lontoossa pari viikkoa, sen jälkeen junailin itseni mummilaan! Olipa ihanaa olla mummin herkkuruokien äärella :P Kävin tietty Rovaniemelläki vähän bailaamassa. Sitten viikon mittainen (ja erittäin ansaittu!) löhöloma Rhodoksella! Aah! Kokonainen viikko pelkkää auringonpaistetta ja rentoutumista. Ja mikä odottaa kun palaa kotiin? Kamalan kylmä ilma ja työt! On tässä motivaatio kyllä koetuksella! Tää on itseasiassa ihan uus kokemus mulle. Mullahan ei koskaan aikasemmin oo ollu ihan oikeeta lomaa oikeesta työstä. Joten tämmönen loman jälkeinen masis on ihan erikoista. Onko kenelläkään mitään ehdotuksia miten tälläsestä selviää? :D

Ja kolmas asia, joka häiritsee on mun ranne. Leikkaus sinänsä meni hyvin mutta... paraneminen onkin osottautunu vähän ongelmalliseksi. Kipua ei kauheesti enää oo, lähinnä käsi on tosi kosketusarka. Eikä ranne ei taivu enää samalla tavalla ku ennen. Ja tässä on ihan kamala patti keskellä. Lisäks arpi näyttää ihan ripsipiirakalta. Ei pal naurata. Arpikudos on kaiketi kasvanu pariin jänteeseen kiinni, joten peukalon liikuttaminen tuntuu inhottavalta. Joten ei ihmekään että on tällänen down fiilis nyt :(

Yleensä oon aika positiivinen ihminen, mut nyt ei vaan jaksa olla ilonen. Ehkä ens vkolla.

Lievästi synkistellen,
meikätyttö

Fiilistelyä

Keikka oli huikea! Ei sitä muuten voi kuvailla :) Tietenki mua jännitti ihan kamalasti, mut hyvin se loppujen lopuks meni. Sain jopa jotain ääntä tulemaan soittimesta :) Puolessa välissä rupesin vähän stressaamaan ja ilmekin oli sen näkönen. Kaveri lavan reunassa näytti sormilla, että nyt suupielet ylöspäin! :) Mä yritin, mut jännitys helppas vasta ihan esityksen lopussa. Pari viimestä biisiä oli tosiaan ne mitä eniten jännitin, niissä oli eniten korkeita nuotteja, ja ne on mulle niitä vaikeimpia. Olin ihan paniikissa, et emmä niitä saa soitettua ja meinasin jähmettyä ihan kokonaan. Sit sain kuitenki itteni psyykattua ja soitin biisit ihan kelvollisesti :) mietin itekseni, että hitto vieköön oonhan mä ne treenikselläki saanu joka kerta soitettua, joten miks en sit tällä kertaa! Sitä toistelin itelleni ja tulihan ne nuotit sieltä! :)

Setin jälkeen olin ihan adrenaliinitäpinöissä ja kädetki tärisi ihan kauheesti, aivan mahtavaa!!! Jännitys tietty purkautu niin, että oli vaan pakko halata kaikkia mahdollisia ihmisiä siinä ja heti! :) Kaikki on myös saatu videolle, joten sitä odotellessa ;) Oman setin jälkeen pystyki sit relaamaan ja alottaa juomisen :D Haha! Loppuilta meni oikeen kivasti, mitä nyt vähän nolasin itteäni mut eipä siinä mitään uutta, heh :) Meikätyttö:" Mä oon shiish niiiiin tyytyväinen, et te kaikki ootte tänään täällä jakamassha tän kokemukshen mun kanssha! Te ootte niin ihania!" Zat: " Taitaa muuten olla Jallu, mikä nyt puhuu!" Mut voin mä sanoa ihan muutenkin, että tykkään teistä kaikista pikku piirakanpalasista ihan hirmuisesti! <3

Haluun vielä kiittää kaikkia, jotka olitte paikalla, fiilis ei ois ollu sama ilman teitä! Olisin jännittäny varmaan vielä enemmän! Kiitos iso-siukulle meikistä, Saaralle kyytitsemisestä, Ilonalle grillimestaroinnista ja kuvauksesta, Essille yöpaikasta ja kaikille muille hyvän tunnelman luomisesta! :) Toivottavast teillä oli yhtä kivaa ku mulla! Seuraavana aamuna vointi oli yllättävän hyvä, ei ollu kotitonttu käyny tekemässä ilkeyksiä! ;)

Tänään oli mun viimeset bänditreenit vähään aikaan ja voin kyl sanoo et mul tulee vähän ikävä tota soittamista :) Mut mä olen nyt vihdoin ja viimein menossa ranneleikkaukseen, joten parantelen sitä tässä seuraavat vkot. Koska muutenki päivittelen tätä blogia vähän laiskalaisesti, niin saatte sen muutaman vkon odotella seuraavaa juttua! :)

Fiilistellen ja seuraavaa keikkaa odotellen,
meikätyttö

ps. kuvia tulossa, kunhan niitä jostain saan! :)

Voi APUA!!! :)

Voi ei, keikkaan on enää... ootas *laskeskelee*... neljä yötä!!!!!!! OHO! :) Tänään vedettiin viimeset yhteiset bänditreenit ennen keikkaa, ja mun mielestä ne meni aika persiilleen :D Tai sit se olin vaan mä! Vähän jo jännitti ja silleen. Mä oon niin täpinöissä, etten millään malttais istua aloillani! Mä oon ihan varma, et just ennen keikkaa jäädyn ihan totaalisesti enkä saa soittimesta tulemaan pihahdustakaan! Ihan kamalaa ja ihanaa samaan aikaan! :) Mä oon varmaan ihan pöhkö ennen perjantaita! :)

Vkonloppu Tampereella meni upeasti! Käytiin ex-kämmpiksen kans leffassa ja sit grillailtiin. Oli todella perinteinen tyttöjen ilta, ensin saunottiin ja grillattiin. Sit alettiin juomaan :P Mansikkamargaritoja, piña coladaa, raparperishotteja, punkkua (joka oikeesti olikin glögiä :D ja vähän lonkeroa. Sit mentiin tanssimaan Fiesta Afrikaan niin että hiki roiskui! :) Aamulla nautittiin krapulasta ja katottiin parasta mahdollista viihdettä eli Transformers leffat putkeen!

Turussa taasen on ollu vaikka mitä meininkiä! Pidin Hömppäwear kutsut ( käykääs kattomassa La la shop täällä bloggerissa! :) Tiistaibingossakin on tullu notkuttua, vaikka yhtään palkintoa ei olla onnistuttu saamaan :(
Leffaseuraa on onneks löytyny iso-siukusta ja parista kaverista, joten ei oo jääny uutuusleffat kattomatta :) Ja kaiken huippuna meillä oli suklaafondue-ilta!!! NAM! Aivan mahtavaa, kelpais kyllä useemminki :) Siel oli vaik mitä kaikkee herkkuja, mansikoita tietty, vaahtokarkkeja, aprikooseja, viinirypäleitä, kirsikoita ja SKUMPPAA! Aijai, ku oli hyvää :) Sit yritettiin harjotella pussailua kirsikankannoilla, semmosen jos saa suussa solmuun niin on kuulemma hyvä pussaamaan. Tiedä siitä sitten :)

Ja mäpäs pääsinki tänä kesänä festaroimaan ja siitä kuuluu kiitos mun ihanalle iso-siukulle! Mää tykkään susta ihan kamalasti!!! <3 Siukku järkkäs meille VIP-liput Down By The Laituriin! Jesh! Käytiin kattomassa Staminaa, W.A.S.Pia ja The 69 Eyesia, oli aivan mahtava keikka! Ei siinä vip-passissa muuten mitään erityistä ollu, mut siel oli sit myös vip-vessat! Se tais olla koko lipun paras anti! :D No tietty sil pääsi alueelle ilmatteeks sisään, että oli siitä sekin etu :) Oli aika erilainen kokemus tohon Ruissiin verrattuna, silleen parempi et kaikki oli niin lähellä ja kotiin pääsi äkkiä :)

Mut ens vkonloppuun palatakseni vielä.. Eli me lähetään tyttölöiden kanssa jo perjantaina vähän humpalle :) Äitikin tulee käymään ja mennään porukalla syömään johki kivaan paikkaan. Illalla meno jatkuu minne jatkuu. Lauantaina pojat nappaa mut kyytiin ja mennään tekemään sound checkiä ( ai ku kuulosti coolilta! :) Meijän soittovuoro on ihan keskellä ja illalla sit juhlitaan oikeen kunnolla! Sunnuntaina saattaa olla vähän heikko olo, mut on se sen arvosta sitten! :) Mä laitan kuvia ja matskua jossain vaiheessa keikan jälkeen, joten saatte siihen asti ootella näitä kulttuurinautintoja, te jotka ette pääse keikalle meitä kattomaan :)

Ihan täpinöissä ja pöhkönä,
meikätyttö

Jännitys tiivistyy!

Täytyy myöntää, että nyt jännittää! Apua! :) Ihan kivasti jännittää, mutta oon ihan varma et paniikki iskee viimesellä viikolla ennen keikkaa. Keikkaan on siis aikalailla tasan kuukausi. Meillä oli vähän soittotaukoa tässä välillä ja nyt pitäis jaksaa kunnolla treenata ennen keikkaa! Mähän oon orkesterin kanssa esiintyny monta kertaa aikasemminki, ja vaikka missä koulun juhlissa, mutta aina sitä esiintymistä jännittää! Ku oon tämmönen perfektionisti, että jos oon vähääkään epävarma omasta soitosta niin mua jännittää tosi paljon. Sitä että ihmiset arvostelee ja ajattelee, että "hahaaa, se oli se kolmas soittaja vasemmalta tuolla takarivissä joka soitti äsken väärin!" Ei pitäis tommosia tyhmiä juttuja miettiä, mutta ei sitä itelleen mitään voi :) En yhtään tykkää esiintymisestä tai siitä että oon huomion keskipisteenä. Toisaalta, ehkä olis pitäny sillon joskus valita sit joku muu soitin ku trumpetti :D

Kesä on menny ihan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei mitään oo saanu aikaseks! Ja kohta tää onki jo ohi! Ihan mieletöntä! Töitä, töitä, töitä vaan eikä yhtään vapaata! Tai no onhan sitä vapaata ihan saman verran ku kenellä muullaki, paitsi kesälomaa ei oo ollu yhtään. Nyt on vapaa vkonloppu tulossa pitkästä aikaa ja meen moikkaa mun rakasta ex-kämppistä Tampereelle. Mennään perjantaina leffaan ja lauantaina sit olis pienet grillikemut tiedossa! Aiai, en malttais millään odottaa! Oon suunnitellu tätä jo monta viikkoa! :D Ihanaa nähä kämppistä pitkästä aikaa ( mä myönnän että mul on kyl aika kova ikävä ollu :) ja ihanaa päästä vähän muihin maisemiin välillä!

Syksyllä puhaltaa taas uudet tuulet ja saa nähä mitä kaikesta hommasta taas tulee! Mut syksyyn on vielä kuitenki jonkun verran aikaa, joten nautitaan tästä kesästä vielä! :)

Mansikoiden makeutta, kimalaisten pörinää, laineen liplatusta, jäätelön viileyttä ja kaikkea ihanan aurinkoista toivottelee,
meikätyttö

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Nyt on kämppis lähteny ja oon jääny yksin! Ei sitä vielä oikeen ees käsitä. Etukäteen hekumoin ajatuksella, että mitä kaikkea teen ku taas jään yksin, mut nyt kun se on tapahtunu ei sitä oikeen tajua. Hyvä puoli on siinä, että saan taas omia sängyn kokonaan :) Mut toisaalta huomasin, että taas pelkää jokaista pikkusta rapsahdusta ja risahdusta, ja jopa sängyn alla asuva mörkökin on tullu takas! Sitä ei näkyny koko sinä aikana ku kämppis oli täällä. Puhun nyt siis siitä möröstä, joka nappaa varomatonta nukkumaanmenijää jaloista kiinni ja vetää sängyn alle ja syö suihinsa! Joskus sillä on lonkerot, joskus luurankomaiset kädet isoilla keltaisilla raatelukynsillä.

Mut iso miinushuomio: oon tullu paljon laiskemmaks! Ainakaan viikkoon en oo jaksanu käydä kunnolla kaupassa.. "Hmmm, kyllä tää maito vielä menee.. Emmä mitään tuoretta leipää tarvi, muistaakseni siel jossain kaapin nurkassa oli jotain näkkäriä.." - ajattelee meikätyttö. Enkä muistakaan koska viimeks oisin vaivautunu tekee oikeen kunnon lämmintä ruokaa! Niin sitä laiskistuu, ku ei oo ketään vahtimassa! :D Sitä mä kyllä kaipaan, että aina joka toinen viikko oli ruoka valmiina odottomassa pöydässä, ku meikätyttö palas kotiin rankan työpäivän jälkeen. Semmoseen ylellisyyteen on helppo tottua! ;) Enkä mä ees uskalla ajatella niitä villakoiria, jotka nurkissa pyörii. Tartteis jotain kavereita pyytää kylään, ni sais puhtia siivota mörskän siistiks! :D

Kaipaan kyl kovasti sitä juttuseuraa ja ihan vaan sitä että joku on paikalla. Päivät meni pal nopeemmin ku oli joku kaveri. Vaikka ei se yhdessä asuminen aina mitään herkkua ollu, varsinki ku mä oon tämmönen ku oon. Mut eipä mitään riitoja oikeestaan tullukaan, mä sit aina omassa yksinäisyydessäni purnasin sitä ku hiuslakkapullo oli taas kolme senttiä siirtyny eri paikkaan ku illalla ;) Kaikenkaikkiaan tää oli siitä hyvä kokemus, että ainakin nyt tiedän että kyllä mäkin voin joskus jonkun kanssa asua yhdessä! :D Ei se niin kamalaa ollu ku aluks pelkäsin. Ja kämppiksen kanssa välit pysyi hyvinä, ei vaikuttanu meijän ystävyyteen mitenkään. Kyllä varmasti otti molempien hermojen päälle, ku jouduttiin niin pienessä kämpässä olemaan kahdestaan. Nyt sit joutuu taas olemaan yksin oman itsensä kanssa.. Mitäköhän siitäkin tulee!? :)

Elämässä ei muuten oo tapahtunu mitään kummallisempaa, kaikki junnaa vähän paikoillaan. Kävin viikko sitten luovuttamassa verta ja sen jälkeen oon ollu tosi vetämätön. Bänditreeneissäki tuli niin huono olo, et oli pakko juosta vessaan. Onneks ei mitään tullu ylös, mut oli se vaan aika noloa :D Nyt olis sit hakusessa uus leffakaveri, ku toi kämppis lähti takas kotiin. On se vaan kumma, et ihan täytyy ruinata et joku lähtis leffaan, mun kämppis lähti aina mielellään! Eikä mun maku mun mielestä nyt mitenkään huono oo, joten missä lienee vika? Ei mussa ainakaan! ;)

Kesä on kunnolla vauhdissa ja meikätyttö kans! :) Muutamat bileet, parit synttärit, vähän festareita ja meijän keikka sitäpaitsi loppukesästä! Ou jeah!

Kesästä ja jätskistä nauttien,
meikätyttö

Elämä on hei aika kivaa :)

Täst tulee aika lyhyt päivitys, mut koska te ootte ruinannu tän perään jo muutaman kerran, ni pakko kai tänne on jotain laittaa ;) Mut toisaalta, se johtuu siitä, et ei mul oo ollu mitään sanottavaa. Joten miks pölistä tyhjästä?

Mut kuiteski, elämään ei kuulu juur mitään uutta. Kesää oon ootellu. Tosin kesäs on se huono puoli, et on ihan kauheesti ötököitä :( niitä mä inhoon. Ja lokkeja. Pulujaki jonkin verran, vaiks äiti muisteli tippa linssis, miten oon pikkutyttönä tykänny syöttää niitä :) Mut ilmat on lämpenemään päin ja jätskikiskat on avannu luukkunsa, tulee festarit ja kaikki muu kiva. Mulle kesä alkaa siitä, kun ekan kerran haistaa leikatun ruohon tuoksun. Sit vasta on kesä kunnol alkanu! Täs on kesän varalle suunniteltu jo muutamat grillikekkerit, pari pyörähdystä pohjoseen ja ehkäpä jopa Lontooseen asti. Katotaan mitä kesä tuo tulleessaan!

Jokilaiva- ja terassikausi on jo korkattu menestyksekkäästi. Tällä vkolla menee 3D-neitsyys, ennakkoluulot on aika negatiiviset, mutta katotaan sit leffan jälkeen mielipide uudestaan :) Bänditreeneissä on tullu käytyä aika tasasesti, täl vkol iski flunssa päälle, ni piti jättää yks kerta välistä. Meillä olis kesälle jopa kaks keikkaa tiedossa!!! Niin nyt sit hiotaan biisit timantin koviks! Kuukauden päästä on jo eka keikka, pehmee lasku eli soitellaan bändikaverin sukujuhlissa. Toinen keikka onkin sit Helsingissä Tavastialla. Heh, menitte halpaan! ;) Mut eiks ois ollu aika hienoo? Eiku oikeesti ne kyl on Helsingissä, mut se on joku ilmaistapahtuma kaiketi. Mut kaikki varaa nyt kalenterista 6.8 vapaaks ja tulee kattoo meijän Showta! :)

Elämä maistuu nyt aika hyvältä, asiat on kaikin puolin kunnossa ja oon tyytyväinen. Kämppiksen kanssa on menny hyvin eikä mitään riitoja (myrkyttämisiä) oo ilmenny. Tän kuun lopulla kämppis muuttaa takasin Tampereelle ja mä saan taas nauttia yksinäisyydestä ja siitä, et kotona saa kävellä alasti mihin vuorokauden aikaan vaan ;)

Noh, semmosta uutta on tiedossa, et mä pääsen ranneleikkaukseen. Tutummat ihmiset jo tietää, et mulla on ranteen kanssa ollu ongelmaa jo pitemmän aikaa ja käsikirurgille odottelin poliaikaa vuoden verran. Nyt on sit leikkaus edessä ja odotan sitä ihan innolla. Helpottaa kiputilanteeseen kuitenki aika hyvin. Saa nähdä koska se leikkaus sit on, vielä ei oo kutsua tullu. Sen verran tiedän, et onneks ehitään kesän keikat vetää ainaki ennen sitä :)

Että sellasta, kaikenlaista. Ainiin, ja Sinä joka lueskelet tätä blogia aina Jenkkilästä asti, niin jätäpä joku kerta kommenttia! Ois kiva tietää kuka siellä mua vakoilee, koska mun tietääkseni kukaan mun tutuista ei siellä asu :)

Leikatun ruohon tuoksua ja kesän seikkailuja odotellen,
meikätyttö

Vain elämää

Jaahas, meikätyttö on ollu vähän laiska päivittämään tätä... ;) On ollu niin pal kaikenlaista ettei oo jaksanu/muistanu/ehtiny/ viittiny. Mut NYT korjataan vääryys! Tässä muutamien viikkojen kohokohdat! :)

Elämä kämppiksen kanssa on ollu aika rauhallista, mitään suuria yhteentörmäyksiä ei oo tullu. Mutta kaikenlaista sitä vaan itsestäänki oppii. Nyt tiedän, että kuorsaan :D Noloa! Lisäks kämppis oikeen eläytyvästi kuvaili, miten mun nukkumaanmenoprosessi oikeen menee. Mähän olen itse ollut siinä uskossa, että nukahdan heti ku pää hipasee tyynyä, sammun ku saunalyhty! Vaan mitä onkaan todellisuus? Piinaa, jotku alkaa siellä heti hyräilemään. Kyllä, sitäkin. Mutta todellisuus on se, että MÄ hyörin ja pyörin ku väkkärä! Jo on kumma! Minä, jolla on oikeen hyvät unenlahjat! Kämppiksen kertomaa: "Ensin se menee nukkumaan ja sanoo hyvää yötä. Sitten se makaa hetken aikaa paikoillaan ja SITTEN alkaa se vääntelehtiminen! Vääntyilyä kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa kääntyily. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. On suorastaan ihme, miten se ylipäätään pystyy nukahtamaan, ku se on koko ajan liikkeessä! " Että sellasta touhua aina iltasella! :)

Sit mä onnistuin järkkäämään yllätyssynttäribileet mun rakkaalle kämppikselle! Sillä tosiaan oli synttärit jo tammikuussa, mutta mä en sillon päässy juhlimaan, joten keksin että pidänkin sille juhlat maaliskuussa, niin se ei takuulla aavista mitään! Ai että mä olen kyöni! :) Sepustin kämppikselle, että pidetään juhlat vaikka kevään kunniaks, tai sitten niinku uudet tuparit, ja kämppis oli heti mukana jutussa. Pakkohan mun oli jotain keksiä, että sain sen pysymään paikkakunnalla! Juhlien teemana oli Masquerade-juhlat ja kämppikselle mainostin niitä kevät-tanssiaisina. Esitin, että juhlin ei olis tulossa melkeen ketään, monelle tuli jotain viime hetken esteitä ;) Sit sain kämppiksen juoniteltua mun kaa kauppaan. MUTTA sitten pari vierasta ilmotti, että he vähän myöhästyy ja voisinko mitenkään yrittää viivytellä. No hätäpäissäni keksin, että ostetaan hei vielä melonia, että mennään tohon toiseenki kauppaan, katotaan jos siellä on. Mietin, et nyt se viimeistään tajuaa, että jotain on meneillään. Mut onneks mun kämppis ei tajunnu, huh! Vihdoin ja viimein päästiin takas kotiin, jonne oli kerääntyny kaikki meijän kaverit ja kun kämppis avas asunnon oven, niin kaikki tuli laulamaan Paljon onnea vaan! :) Se oli niin täydellinen yllätys! Ja suklaakakku oli oikeen maittavaa, vaikka itse sen teinkin ;)

Töissä on menny jo aika kivasti alkukankeuden jälkeen, tai no koht on tulos kehityskeskustelu ja saas nähä millasta palautetta siellä sit saa.. kyl vähä jänskättää.. Joten vastapainoks työlle, meikätyttö on ehkä alkanu vähän niinku soittamaan bändissä! :) Ihan mieletöntä! Ensin meinasin, et ei täst taida tulla yhtään mitään, enhän mä voi kenenkään edessä soittaa, ihan kamalaa, mä varmaan lirautan housuun ku jännittää niin paljon, apua, aaargh! Mut sit ajattelin, että mitä sitä turhaan ottaa stressiä asiasta, menkööt miten menee vaikka päin vattua! Ja kai se ihan hyvin sitten meni :) Kyl sen soitosta kuulee, et taukoa on ollu, mut eiköhän se siitä ala sujumaan ku harjottelee kunnolla. Parit treenit on jo ollu ja mä oon ihan huumassa! Kiva soittaa pitkästä aikaa, on taas joku ihan ikioma juttu.

Eli vähän semmosta tässä sitten :) kaikkee uutta kivaa. Eihän se elämä aina oo yhtä onnea, kivuutta ja Mahtia, mut kyllä niistä vaikeistaki asioista selviää joten kuten. Paremmin, jos on ihania ystäviä ja rakkaita ihmisiä <3

teijän,
meikätyttö

Yhdessä asumisen iloja

Jopas on päivät vieriny eteenpäin ja hyvin on menny :) Vielä ei kämppis oo ainakaan mun ruokaa myrkyttäny ;) On kyl kivaki ku on joku kaveri, illat menee paljon rattosammin, ja ehtisin jo tottua seuraan ton mun pohjosen seikkailun aikana :) Kiva kun on toinen pitämässä huolta, esim. ostaa toiselle nessuja kun sillä on flunssa, tai soittaa että tarviitko kaupasta jotain erityistä. Tuntee ittensä ihan tarpeelliseksikin!

Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)

Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse. 

Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..

Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.

Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)

Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö

Sopeutumisia

Eka viikko kotona takana. Lempeä lasku, ku oli kämppis seurana :) Nyt jäin viikonlopuks yksin ja tunne on ihan kamala! Ja ylipäätään tajuta se, miten läheisriippuvaiseks ehdin tulla! :D Koti tuntuu kauheen kylmältä ja yksinäiseltä. Oon koko ikäni asunu kerrostalossa, ja niihin ääniin on tottunu. Mut nyt ne kuuluu paljon kovempaa ja heti pelästyin kaikkia rasahduksia. Kun on kaveri, niin ylimääräset risahdukset voi laittaa kaverin piikkiin eikä niitä niin ajattele eikä pelkää. Mut annas olla heti ku on yksin ni jopa pelkää!

Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.

Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D

Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.

Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!

Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö

Mulla kauas menolippu on

Niin vai onko se sitten paluulippu..? Viimesiä tunteja viedään, itkukin on jo pariin kertaan tullu. Kauhee ikävä jo.

meikätyttö

Laskelmia

1/4 vuotta
hieman vajaa 3,5 kuukautta
15 viikkoa
105 päivää (tai yötä)
2520 tuntia
151 200 sekuntia

1. Haudotaan hiljaa miedolla lämmöllä (kynttilät ovat sopivia, muukin tunnelmavalaistus käy)
2. Lisätään ripaus rohkeutta, tyhmyyttä ja seikkailunhalua.
3. Oman maun mukaan rakkautta ja huolenpitoa.
4. Annetaan hautua hiljalleen, kunnes tuntuu että elämä maistuu :)

Lähtöön on enää jäljellä kolme vuorokautta ja mielessä liikkuu kaikenlaista. Olo on todella haikea. Kolme kuukautta on menny ohi aivan uskomattoman nopeasti! Mietin, että siinä ajassa saa aikaan vaikka mitä, mut tais ollakin niin että mummi piti enemmän musta huolta ku mä siitä.. :) Tämä kokemus on ollu todella ihana ja jo nyt itkettää tuleva lähtö. Mut näin tällä kertaa. Oma elämä Turus odottaa, ja loppujen lopuks mä oon ison kaupungin tyttö :)

Mietin, että mitä sit saavutin tän neljännesosa vuoden aikana. No uusia kokemuksia sain ainaki, työelämässä tuli opittua kaikkea uutta, ja tää työ oli ihka ensimmäinen valmistumisen jälkeen ja varmasti jää mieleen. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, työtovereihin lähinnä, mut uusia ystäviä en saanu. Vanhojen ystävien kanssa tapahtui ehkä jopa takapakkia, hiipumista. Ehkä se johtui erilaisista elämäntilanteista tai jotain, mutta niin pääsi nyt käymään. Oon ystävyydestä ja ihmissuhteista ylipäätään sitä mieltä, että se vaatii panostusta molemmilta osapuolilta. Täällä tilanne meni siihen, että mä soittelin ja viestittelin perään. Siitä tuli tunne, että mä roikun ja kinuan seuraa. Tuntui, että kun toinen ei koskaan soitellut, niin sitä ei sitten kiinnostanu tavata. Yhteydenpito toimii molempiin suuntiin, ja mulle saa kans soittaa jos kaipaa kahvi/juttu/leffa/herkuttelu/biletysseuraa :)

Mut niistä saavutuksista vielä. Mitään erityistähän täällä ei oo tapahtunu, eikä mulla sen kummempia tavoitteita ollu. Päävaikuttimena lähteä tänne oli pitää mummille seuraa ja auttaa sitä kotona, ja sit tietenki vietettiin sukujoulua yhdessä ja siinä sai tapettua monta kärpästä yhdellä iskulla. Kun oli täällä töissä, ni ei tarvinu erikseen ottaa lomaa joulua varten. Ja täällä on saanu levättyä kunnolla. En vielä tänne tullessani tajunnu sitä, mut kaipasin hengähdystaukoa kaikesta. Opiskelin viime vuoden viel päätöimisesti ja valmistuminen tapahtui aika viime tippaan, viime vuosi oli opiskelun puolesta siis aika hektinen. Eikä opiskelijan tuloilla elämäminen oo mitään herkkua, joten taloudellinen tilannekin aiheutti stressiä. Täällä vast tajusin miten stressaantunu oikeasti olin, ja täällä oon saanu sitä stressiä lievitettyä. Ei mua oikeestaan haittaa, vaikka tekemistä ei oo kauheesti ollu, koska oon aika paljon nukkunu vapaa-aikoina, heh :)

Arkea on piristäny muutamat ihanat reissut Rovaniemelle, kiitos Inkalle ja Tonille ja Ellulle vieraanvaraisuudesta! :) Pari kertaa pyörähdin Turussa ja sekin oli ihanaa, sillä tavalla kivaa että näki kavereita. Arki mummin kanssa meni ku siivillä, päivärytmi muodostui aika helposti, varsinki telkun kattominen rytmitti päivää mukavasti, kummatki odotti Kaunareita kieli pitkällä ;D Tästä kokemuksesta jäi mukavia muistoja :)

Hiukkapikkasen haikein mielin,
meikätyttö

Loppu häämöttää

Vaikeet valinnat on nyt vähäks aikaa tehty :) sain Turusta paikan, joten meikätyttö lähtee takas kotiin! Ihan huippuhienoo! Mut älkää rakkaat vaklaajat kovin paljon pettykö; mun elämässä puhaltaa uudet tuulet edelleen ja saatte nauttia mun ah, niin ihanan älyllisistä kirjotuksista vielä paaaaljon ;) mä nimittäin muutan mun parhaan ystävän kanssa yhteen! Saa nähä mitä siitäki tulee, ku tämmönen skitso ja neuroottinen saa kämppiksen, käämit taitaa palaa enemmin pikemminki ku myöhemmin! Tai voi olla et kämppis myrkyttää mun ruuan tai jotain muuta viekasta.. :D

Oon nauttinu oleskelusta täällä tosi paljon. Hengähdystauko oli tosiaan paikallaan. Ja sain tutustua aivan erilaiseen työympäristöön missä oon aikasemmin ollu. Kokemus on ollu enimmäkseen hyvä, toki niitä paskojaki päiviä on ollu. Tätä porukkaa tulee ikävä, sen voin tunnustaa ja jos tilanne ois ollu toinen niin kenties... mut en ehkä kuitenkaan ollu valmis niin isoon muutokseen. Ja kun Turusta sain paikan, niin onneks ei tarvinu loppujen lopuks sitä päätöstä tehdä. Mut kyl mä sitä vakavasti harkitsin.

Nyt on enää vajaa pari viikkoa täällä oloa jäljellä, ja yritän nauttia siitä parhaani mukaan. Mummin herkkuja tulee ehkä eniten ikävä ;) tai no, tääl olis lisäks se telkku, oon jääny aika koukkuun Kaunareihin, vaiks kyl hävettää myöntää. Ja sit tääl olis saunaki viel! Mut joo, ihan rehellisesti: tiedän, et ku lähtö koittaa, ni mä parun junan hytissä silmät päästäni, niin ikävä tulee. Tartteeki laittaa ostoslistalle ylös et nenäliinoja! Kun mä parun ni ei tuu pelkästään kyyneliä ku Niagaran putouksessa, vaan nokka menee ihan tukkoon ja räkää valuu joka puolelle! Eli harkitkaa tarkkaan, jos joskus lupaatte olkapäätä jota vasten itkeä! :D toisaalta, jos kävis tuuri ja siel junas olis sit joku tosi söpö ihku mahtikomee nuori konduktööri tarkastamas lippuja.. hmmmm ;)

Uusia vanhoja tuulia haistellen ( vaik Turus kyl useimmiten haiseeki paska..:D),
meikätyttö

Uusi vuosi, uudet virheet :)

Joulu tuli ja meni, ja ihana joulu olikin! Vaik hermot meinas välil mennä, mut niinhän rakkaitten sukulaisten kans aina ;) Uutta vuotta juhlittiinki sit ihan rauhallisesti mummin kaa kahdestaan. Katottiin vähän ilotulituksia ja korkkasin yhden siiderin. Kolmivuorotyöläisenä mulle meinaan sattui kivasti sit se uuden vuoden nakki, mut eip se mitään, saa enemmän rahaa :D joka pilvellä on hopeareunus, klisee tai ei :)

Vanhaan vuoteen on mahtunu paljon virheitä, kaikilla osa-alueilla. On tullu sanottua asioita joita ei tarkota, kiukuteltua ja äkäiltyä, rikottua lupauksia, muista paheista ja synneistä puhumattakaan. En lupaa uudelle vuodelle mitään, en lupaa etten tee virheitä, koska se on mahdotonta. Virheet on kuitenkin niitä, mitkä tekee meistä sen mitä me ollaan. Ja on hyvä tietää, että kaikista virheistä huolimatta vierellä on vielä ne rakkaat ihmiset, ja se vasta tosi rakkautta onkin :) Jos jotain lupaan, lupaan etten tee samoja virheitä, vaan keksin ihan uusia! ;)

Viime vuosi oli erittäin vaiherikas, ja vauhti tuskin tulee hidastumaan tänäkään vuonna. Nyt sain paljon miettimisen aihetta työrintamalla, on paljon päätöksiä mitä pitää tehdä. Työtarjouksia on tullu melkeen satelemalla, ja nyt olen (kerrankin) siinä hyvässä tilanteessa, että saa valkata sen parhaimman vaihtoehdon. Tiedän, mulla on ihan uskomaton tuuri! Ja oon siitä todella kiitollinen.

Nyt pistän työasiat vähäks aikaa jäihin enkä mieti mitään. Tiedän, että oikea vastaus tulee aikanaan :)

Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet lukea mun aivoituksia, lisää on takuulla tulossa :) Onnea ja ihanuutta uudelle vuodelle toivottelee,
meikätyttö