Eka viikko kotona takana. Lempeä lasku, ku oli kämppis seurana :) Nyt jäin viikonlopuks yksin ja tunne on ihan kamala! Ja ylipäätään tajuta se, miten läheisriippuvaiseks ehdin tulla! :D Koti tuntuu kauheen kylmältä ja yksinäiseltä. Oon koko ikäni asunu kerrostalossa, ja niihin ääniin on tottunu. Mut nyt ne kuuluu paljon kovempaa ja heti pelästyin kaikkia rasahduksia. Kun on kaveri, niin ylimääräset risahdukset voi laittaa kaverin piikkiin eikä niitä niin ajattele eikä pelkää. Mut annas olla heti ku on yksin ni jopa pelkää!
Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.
Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D
Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.
Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!
Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti