Jopas on päivät vieriny eteenpäin ja hyvin on menny :) Vielä ei kämppis oo ainakaan mun ruokaa myrkyttäny ;) On kyl kivaki ku on joku kaveri, illat menee paljon rattosammin, ja ehtisin jo tottua seuraan ton mun pohjosen seikkailun aikana :) Kiva kun on toinen pitämässä huolta, esim. ostaa toiselle nessuja kun sillä on flunssa, tai soittaa että tarviitko kaupasta jotain erityistä. Tuntee ittensä ihan tarpeelliseksikin!
Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)
Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse.
Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..
Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.
Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)
Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti