Nyt on kämppis lähteny ja oon jääny yksin! Ei sitä vielä oikeen ees käsitä. Etukäteen hekumoin ajatuksella, että mitä kaikkea teen ku taas jään yksin, mut nyt kun se on tapahtunu ei sitä oikeen tajua. Hyvä puoli on siinä, että saan taas omia sängyn kokonaan :) Mut toisaalta huomasin, että taas pelkää jokaista pikkusta rapsahdusta ja risahdusta, ja jopa sängyn alla asuva mörkökin on tullu takas! Sitä ei näkyny koko sinä aikana ku kämppis oli täällä. Puhun nyt siis siitä möröstä, joka nappaa varomatonta nukkumaanmenijää jaloista kiinni ja vetää sängyn alle ja syö suihinsa! Joskus sillä on lonkerot, joskus luurankomaiset kädet isoilla keltaisilla raatelukynsillä.
Mut iso miinushuomio: oon tullu paljon laiskemmaks! Ainakaan viikkoon en oo jaksanu käydä kunnolla kaupassa.. "Hmmm, kyllä tää maito vielä menee.. Emmä mitään tuoretta leipää tarvi, muistaakseni siel jossain kaapin nurkassa oli jotain näkkäriä.." - ajattelee meikätyttö. Enkä muistakaan koska viimeks oisin vaivautunu tekee oikeen kunnon lämmintä ruokaa! Niin sitä laiskistuu, ku ei oo ketään vahtimassa! :D Sitä mä kyllä kaipaan, että aina joka toinen viikko oli ruoka valmiina odottomassa pöydässä, ku meikätyttö palas kotiin rankan työpäivän jälkeen. Semmoseen ylellisyyteen on helppo tottua! ;) Enkä mä ees uskalla ajatella niitä villakoiria, jotka nurkissa pyörii. Tartteis jotain kavereita pyytää kylään, ni sais puhtia siivota mörskän siistiks! :D
Kaipaan kyl kovasti sitä juttuseuraa ja ihan vaan sitä että joku on paikalla. Päivät meni pal nopeemmin ku oli joku kaveri. Vaikka ei se yhdessä asuminen aina mitään herkkua ollu, varsinki ku mä oon tämmönen ku oon. Mut eipä mitään riitoja oikeestaan tullukaan, mä sit aina omassa yksinäisyydessäni purnasin sitä ku hiuslakkapullo oli taas kolme senttiä siirtyny eri paikkaan ku illalla ;) Kaikenkaikkiaan tää oli siitä hyvä kokemus, että ainakin nyt tiedän että kyllä mäkin voin joskus jonkun kanssa asua yhdessä! :D Ei se niin kamalaa ollu ku aluks pelkäsin. Ja kämppiksen kanssa välit pysyi hyvinä, ei vaikuttanu meijän ystävyyteen mitenkään. Kyllä varmasti otti molempien hermojen päälle, ku jouduttiin niin pienessä kämpässä olemaan kahdestaan. Nyt sit joutuu taas olemaan yksin oman itsensä kanssa.. Mitäköhän siitäkin tulee!? :)
Elämässä ei muuten oo tapahtunu mitään kummallisempaa, kaikki junnaa vähän paikoillaan. Kävin viikko sitten luovuttamassa verta ja sen jälkeen oon ollu tosi vetämätön. Bänditreeneissäki tuli niin huono olo, et oli pakko juosta vessaan. Onneks ei mitään tullu ylös, mut oli se vaan aika noloa :D Nyt olis sit hakusessa uus leffakaveri, ku toi kämppis lähti takas kotiin. On se vaan kumma, et ihan täytyy ruinata et joku lähtis leffaan, mun kämppis lähti aina mielellään! Eikä mun maku mun mielestä nyt mitenkään huono oo, joten missä lienee vika? Ei mussa ainakaan! ;)
Kesä on kunnolla vauhdissa ja meikätyttö kans! :) Muutamat bileet, parit synttärit, vähän festareita ja meijän keikka sitäpaitsi loppukesästä! Ou jeah!
Kesästä ja jätskistä nauttien,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti