Voi APUA!!! :)

Voi ei, keikkaan on enää... ootas *laskeskelee*... neljä yötä!!!!!!! OHO! :) Tänään vedettiin viimeset yhteiset bänditreenit ennen keikkaa, ja mun mielestä ne meni aika persiilleen :D Tai sit se olin vaan mä! Vähän jo jännitti ja silleen. Mä oon niin täpinöissä, etten millään malttais istua aloillani! Mä oon ihan varma, et just ennen keikkaa jäädyn ihan totaalisesti enkä saa soittimesta tulemaan pihahdustakaan! Ihan kamalaa ja ihanaa samaan aikaan! :) Mä oon varmaan ihan pöhkö ennen perjantaita! :)

Vkonloppu Tampereella meni upeasti! Käytiin ex-kämmpiksen kans leffassa ja sit grillailtiin. Oli todella perinteinen tyttöjen ilta, ensin saunottiin ja grillattiin. Sit alettiin juomaan :P Mansikkamargaritoja, piña coladaa, raparperishotteja, punkkua (joka oikeesti olikin glögiä :D ja vähän lonkeroa. Sit mentiin tanssimaan Fiesta Afrikaan niin että hiki roiskui! :) Aamulla nautittiin krapulasta ja katottiin parasta mahdollista viihdettä eli Transformers leffat putkeen!

Turussa taasen on ollu vaikka mitä meininkiä! Pidin Hömppäwear kutsut ( käykääs kattomassa La la shop täällä bloggerissa! :) Tiistaibingossakin on tullu notkuttua, vaikka yhtään palkintoa ei olla onnistuttu saamaan :(
Leffaseuraa on onneks löytyny iso-siukusta ja parista kaverista, joten ei oo jääny uutuusleffat kattomatta :) Ja kaiken huippuna meillä oli suklaafondue-ilta!!! NAM! Aivan mahtavaa, kelpais kyllä useemminki :) Siel oli vaik mitä kaikkee herkkuja, mansikoita tietty, vaahtokarkkeja, aprikooseja, viinirypäleitä, kirsikoita ja SKUMPPAA! Aijai, ku oli hyvää :) Sit yritettiin harjotella pussailua kirsikankannoilla, semmosen jos saa suussa solmuun niin on kuulemma hyvä pussaamaan. Tiedä siitä sitten :)

Ja mäpäs pääsinki tänä kesänä festaroimaan ja siitä kuuluu kiitos mun ihanalle iso-siukulle! Mää tykkään susta ihan kamalasti!!! <3 Siukku järkkäs meille VIP-liput Down By The Laituriin! Jesh! Käytiin kattomassa Staminaa, W.A.S.Pia ja The 69 Eyesia, oli aivan mahtava keikka! Ei siinä vip-passissa muuten mitään erityistä ollu, mut siel oli sit myös vip-vessat! Se tais olla koko lipun paras anti! :D No tietty sil pääsi alueelle ilmatteeks sisään, että oli siitä sekin etu :) Oli aika erilainen kokemus tohon Ruissiin verrattuna, silleen parempi et kaikki oli niin lähellä ja kotiin pääsi äkkiä :)

Mut ens vkonloppuun palatakseni vielä.. Eli me lähetään tyttölöiden kanssa jo perjantaina vähän humpalle :) Äitikin tulee käymään ja mennään porukalla syömään johki kivaan paikkaan. Illalla meno jatkuu minne jatkuu. Lauantaina pojat nappaa mut kyytiin ja mennään tekemään sound checkiä ( ai ku kuulosti coolilta! :) Meijän soittovuoro on ihan keskellä ja illalla sit juhlitaan oikeen kunnolla! Sunnuntaina saattaa olla vähän heikko olo, mut on se sen arvosta sitten! :) Mä laitan kuvia ja matskua jossain vaiheessa keikan jälkeen, joten saatte siihen asti ootella näitä kulttuurinautintoja, te jotka ette pääse keikalle meitä kattomaan :)

Ihan täpinöissä ja pöhkönä,
meikätyttö

Jännitys tiivistyy!

Täytyy myöntää, että nyt jännittää! Apua! :) Ihan kivasti jännittää, mutta oon ihan varma et paniikki iskee viimesellä viikolla ennen keikkaa. Keikkaan on siis aikalailla tasan kuukausi. Meillä oli vähän soittotaukoa tässä välillä ja nyt pitäis jaksaa kunnolla treenata ennen keikkaa! Mähän oon orkesterin kanssa esiintyny monta kertaa aikasemminki, ja vaikka missä koulun juhlissa, mutta aina sitä esiintymistä jännittää! Ku oon tämmönen perfektionisti, että jos oon vähääkään epävarma omasta soitosta niin mua jännittää tosi paljon. Sitä että ihmiset arvostelee ja ajattelee, että "hahaaa, se oli se kolmas soittaja vasemmalta tuolla takarivissä joka soitti äsken väärin!" Ei pitäis tommosia tyhmiä juttuja miettiä, mutta ei sitä itelleen mitään voi :) En yhtään tykkää esiintymisestä tai siitä että oon huomion keskipisteenä. Toisaalta, ehkä olis pitäny sillon joskus valita sit joku muu soitin ku trumpetti :D

Kesä on menny ihan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei mitään oo saanu aikaseks! Ja kohta tää onki jo ohi! Ihan mieletöntä! Töitä, töitä, töitä vaan eikä yhtään vapaata! Tai no onhan sitä vapaata ihan saman verran ku kenellä muullaki, paitsi kesälomaa ei oo ollu yhtään. Nyt on vapaa vkonloppu tulossa pitkästä aikaa ja meen moikkaa mun rakasta ex-kämppistä Tampereelle. Mennään perjantaina leffaan ja lauantaina sit olis pienet grillikemut tiedossa! Aiai, en malttais millään odottaa! Oon suunnitellu tätä jo monta viikkoa! :D Ihanaa nähä kämppistä pitkästä aikaa ( mä myönnän että mul on kyl aika kova ikävä ollu :) ja ihanaa päästä vähän muihin maisemiin välillä!

Syksyllä puhaltaa taas uudet tuulet ja saa nähä mitä kaikesta hommasta taas tulee! Mut syksyyn on vielä kuitenki jonkun verran aikaa, joten nautitaan tästä kesästä vielä! :)

Mansikoiden makeutta, kimalaisten pörinää, laineen liplatusta, jäätelön viileyttä ja kaikkea ihanan aurinkoista toivottelee,
meikätyttö

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Nyt on kämppis lähteny ja oon jääny yksin! Ei sitä vielä oikeen ees käsitä. Etukäteen hekumoin ajatuksella, että mitä kaikkea teen ku taas jään yksin, mut nyt kun se on tapahtunu ei sitä oikeen tajua. Hyvä puoli on siinä, että saan taas omia sängyn kokonaan :) Mut toisaalta huomasin, että taas pelkää jokaista pikkusta rapsahdusta ja risahdusta, ja jopa sängyn alla asuva mörkökin on tullu takas! Sitä ei näkyny koko sinä aikana ku kämppis oli täällä. Puhun nyt siis siitä möröstä, joka nappaa varomatonta nukkumaanmenijää jaloista kiinni ja vetää sängyn alle ja syö suihinsa! Joskus sillä on lonkerot, joskus luurankomaiset kädet isoilla keltaisilla raatelukynsillä.

Mut iso miinushuomio: oon tullu paljon laiskemmaks! Ainakaan viikkoon en oo jaksanu käydä kunnolla kaupassa.. "Hmmm, kyllä tää maito vielä menee.. Emmä mitään tuoretta leipää tarvi, muistaakseni siel jossain kaapin nurkassa oli jotain näkkäriä.." - ajattelee meikätyttö. Enkä muistakaan koska viimeks oisin vaivautunu tekee oikeen kunnon lämmintä ruokaa! Niin sitä laiskistuu, ku ei oo ketään vahtimassa! :D Sitä mä kyllä kaipaan, että aina joka toinen viikko oli ruoka valmiina odottomassa pöydässä, ku meikätyttö palas kotiin rankan työpäivän jälkeen. Semmoseen ylellisyyteen on helppo tottua! ;) Enkä mä ees uskalla ajatella niitä villakoiria, jotka nurkissa pyörii. Tartteis jotain kavereita pyytää kylään, ni sais puhtia siivota mörskän siistiks! :D

Kaipaan kyl kovasti sitä juttuseuraa ja ihan vaan sitä että joku on paikalla. Päivät meni pal nopeemmin ku oli joku kaveri. Vaikka ei se yhdessä asuminen aina mitään herkkua ollu, varsinki ku mä oon tämmönen ku oon. Mut eipä mitään riitoja oikeestaan tullukaan, mä sit aina omassa yksinäisyydessäni purnasin sitä ku hiuslakkapullo oli taas kolme senttiä siirtyny eri paikkaan ku illalla ;) Kaikenkaikkiaan tää oli siitä hyvä kokemus, että ainakin nyt tiedän että kyllä mäkin voin joskus jonkun kanssa asua yhdessä! :D Ei se niin kamalaa ollu ku aluks pelkäsin. Ja kämppiksen kanssa välit pysyi hyvinä, ei vaikuttanu meijän ystävyyteen mitenkään. Kyllä varmasti otti molempien hermojen päälle, ku jouduttiin niin pienessä kämpässä olemaan kahdestaan. Nyt sit joutuu taas olemaan yksin oman itsensä kanssa.. Mitäköhän siitäkin tulee!? :)

Elämässä ei muuten oo tapahtunu mitään kummallisempaa, kaikki junnaa vähän paikoillaan. Kävin viikko sitten luovuttamassa verta ja sen jälkeen oon ollu tosi vetämätön. Bänditreeneissäki tuli niin huono olo, et oli pakko juosta vessaan. Onneks ei mitään tullu ylös, mut oli se vaan aika noloa :D Nyt olis sit hakusessa uus leffakaveri, ku toi kämppis lähti takas kotiin. On se vaan kumma, et ihan täytyy ruinata et joku lähtis leffaan, mun kämppis lähti aina mielellään! Eikä mun maku mun mielestä nyt mitenkään huono oo, joten missä lienee vika? Ei mussa ainakaan! ;)

Kesä on kunnolla vauhdissa ja meikätyttö kans! :) Muutamat bileet, parit synttärit, vähän festareita ja meijän keikka sitäpaitsi loppukesästä! Ou jeah!

Kesästä ja jätskistä nauttien,
meikätyttö

Elämä on hei aika kivaa :)

Täst tulee aika lyhyt päivitys, mut koska te ootte ruinannu tän perään jo muutaman kerran, ni pakko kai tänne on jotain laittaa ;) Mut toisaalta, se johtuu siitä, et ei mul oo ollu mitään sanottavaa. Joten miks pölistä tyhjästä?

Mut kuiteski, elämään ei kuulu juur mitään uutta. Kesää oon ootellu. Tosin kesäs on se huono puoli, et on ihan kauheesti ötököitä :( niitä mä inhoon. Ja lokkeja. Pulujaki jonkin verran, vaiks äiti muisteli tippa linssis, miten oon pikkutyttönä tykänny syöttää niitä :) Mut ilmat on lämpenemään päin ja jätskikiskat on avannu luukkunsa, tulee festarit ja kaikki muu kiva. Mulle kesä alkaa siitä, kun ekan kerran haistaa leikatun ruohon tuoksun. Sit vasta on kesä kunnol alkanu! Täs on kesän varalle suunniteltu jo muutamat grillikekkerit, pari pyörähdystä pohjoseen ja ehkäpä jopa Lontooseen asti. Katotaan mitä kesä tuo tulleessaan!

Jokilaiva- ja terassikausi on jo korkattu menestyksekkäästi. Tällä vkolla menee 3D-neitsyys, ennakkoluulot on aika negatiiviset, mutta katotaan sit leffan jälkeen mielipide uudestaan :) Bänditreeneissä on tullu käytyä aika tasasesti, täl vkol iski flunssa päälle, ni piti jättää yks kerta välistä. Meillä olis kesälle jopa kaks keikkaa tiedossa!!! Niin nyt sit hiotaan biisit timantin koviks! Kuukauden päästä on jo eka keikka, pehmee lasku eli soitellaan bändikaverin sukujuhlissa. Toinen keikka onkin sit Helsingissä Tavastialla. Heh, menitte halpaan! ;) Mut eiks ois ollu aika hienoo? Eiku oikeesti ne kyl on Helsingissä, mut se on joku ilmaistapahtuma kaiketi. Mut kaikki varaa nyt kalenterista 6.8 vapaaks ja tulee kattoo meijän Showta! :)

Elämä maistuu nyt aika hyvältä, asiat on kaikin puolin kunnossa ja oon tyytyväinen. Kämppiksen kanssa on menny hyvin eikä mitään riitoja (myrkyttämisiä) oo ilmenny. Tän kuun lopulla kämppis muuttaa takasin Tampereelle ja mä saan taas nauttia yksinäisyydestä ja siitä, et kotona saa kävellä alasti mihin vuorokauden aikaan vaan ;)

Noh, semmosta uutta on tiedossa, et mä pääsen ranneleikkaukseen. Tutummat ihmiset jo tietää, et mulla on ranteen kanssa ollu ongelmaa jo pitemmän aikaa ja käsikirurgille odottelin poliaikaa vuoden verran. Nyt on sit leikkaus edessä ja odotan sitä ihan innolla. Helpottaa kiputilanteeseen kuitenki aika hyvin. Saa nähdä koska se leikkaus sit on, vielä ei oo kutsua tullu. Sen verran tiedän, et onneks ehitään kesän keikat vetää ainaki ennen sitä :)

Että sellasta, kaikenlaista. Ainiin, ja Sinä joka lueskelet tätä blogia aina Jenkkilästä asti, niin jätäpä joku kerta kommenttia! Ois kiva tietää kuka siellä mua vakoilee, koska mun tietääkseni kukaan mun tutuista ei siellä asu :)

Leikatun ruohon tuoksua ja kesän seikkailuja odotellen,
meikätyttö

Vain elämää

Jaahas, meikätyttö on ollu vähän laiska päivittämään tätä... ;) On ollu niin pal kaikenlaista ettei oo jaksanu/muistanu/ehtiny/ viittiny. Mut NYT korjataan vääryys! Tässä muutamien viikkojen kohokohdat! :)

Elämä kämppiksen kanssa on ollu aika rauhallista, mitään suuria yhteentörmäyksiä ei oo tullu. Mutta kaikenlaista sitä vaan itsestäänki oppii. Nyt tiedän, että kuorsaan :D Noloa! Lisäks kämppis oikeen eläytyvästi kuvaili, miten mun nukkumaanmenoprosessi oikeen menee. Mähän olen itse ollut siinä uskossa, että nukahdan heti ku pää hipasee tyynyä, sammun ku saunalyhty! Vaan mitä onkaan todellisuus? Piinaa, jotku alkaa siellä heti hyräilemään. Kyllä, sitäkin. Mutta todellisuus on se, että MÄ hyörin ja pyörin ku väkkärä! Jo on kumma! Minä, jolla on oikeen hyvät unenlahjat! Kämppiksen kertomaa: "Ensin se menee nukkumaan ja sanoo hyvää yötä. Sitten se makaa hetken aikaa paikoillaan ja SITTEN alkaa se vääntelehtiminen! Vääntyilyä kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa kääntyily. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. On suorastaan ihme, miten se ylipäätään pystyy nukahtamaan, ku se on koko ajan liikkeessä! " Että sellasta touhua aina iltasella! :)

Sit mä onnistuin järkkäämään yllätyssynttäribileet mun rakkaalle kämppikselle! Sillä tosiaan oli synttärit jo tammikuussa, mutta mä en sillon päässy juhlimaan, joten keksin että pidänkin sille juhlat maaliskuussa, niin se ei takuulla aavista mitään! Ai että mä olen kyöni! :) Sepustin kämppikselle, että pidetään juhlat vaikka kevään kunniaks, tai sitten niinku uudet tuparit, ja kämppis oli heti mukana jutussa. Pakkohan mun oli jotain keksiä, että sain sen pysymään paikkakunnalla! Juhlien teemana oli Masquerade-juhlat ja kämppikselle mainostin niitä kevät-tanssiaisina. Esitin, että juhlin ei olis tulossa melkeen ketään, monelle tuli jotain viime hetken esteitä ;) Sit sain kämppiksen juoniteltua mun kaa kauppaan. MUTTA sitten pari vierasta ilmotti, että he vähän myöhästyy ja voisinko mitenkään yrittää viivytellä. No hätäpäissäni keksin, että ostetaan hei vielä melonia, että mennään tohon toiseenki kauppaan, katotaan jos siellä on. Mietin, et nyt se viimeistään tajuaa, että jotain on meneillään. Mut onneks mun kämppis ei tajunnu, huh! Vihdoin ja viimein päästiin takas kotiin, jonne oli kerääntyny kaikki meijän kaverit ja kun kämppis avas asunnon oven, niin kaikki tuli laulamaan Paljon onnea vaan! :) Se oli niin täydellinen yllätys! Ja suklaakakku oli oikeen maittavaa, vaikka itse sen teinkin ;)

Töissä on menny jo aika kivasti alkukankeuden jälkeen, tai no koht on tulos kehityskeskustelu ja saas nähä millasta palautetta siellä sit saa.. kyl vähä jänskättää.. Joten vastapainoks työlle, meikätyttö on ehkä alkanu vähän niinku soittamaan bändissä! :) Ihan mieletöntä! Ensin meinasin, et ei täst taida tulla yhtään mitään, enhän mä voi kenenkään edessä soittaa, ihan kamalaa, mä varmaan lirautan housuun ku jännittää niin paljon, apua, aaargh! Mut sit ajattelin, että mitä sitä turhaan ottaa stressiä asiasta, menkööt miten menee vaikka päin vattua! Ja kai se ihan hyvin sitten meni :) Kyl sen soitosta kuulee, et taukoa on ollu, mut eiköhän se siitä ala sujumaan ku harjottelee kunnolla. Parit treenit on jo ollu ja mä oon ihan huumassa! Kiva soittaa pitkästä aikaa, on taas joku ihan ikioma juttu.

Eli vähän semmosta tässä sitten :) kaikkee uutta kivaa. Eihän se elämä aina oo yhtä onnea, kivuutta ja Mahtia, mut kyllä niistä vaikeistaki asioista selviää joten kuten. Paremmin, jos on ihania ystäviä ja rakkaita ihmisiä <3

teijän,
meikätyttö

Yhdessä asumisen iloja

Jopas on päivät vieriny eteenpäin ja hyvin on menny :) Vielä ei kämppis oo ainakaan mun ruokaa myrkyttäny ;) On kyl kivaki ku on joku kaveri, illat menee paljon rattosammin, ja ehtisin jo tottua seuraan ton mun pohjosen seikkailun aikana :) Kiva kun on toinen pitämässä huolta, esim. ostaa toiselle nessuja kun sillä on flunssa, tai soittaa että tarviitko kaupasta jotain erityistä. Tuntee ittensä ihan tarpeelliseksikin!

Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)

Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse. 

Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..

Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.

Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)

Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö

Sopeutumisia

Eka viikko kotona takana. Lempeä lasku, ku oli kämppis seurana :) Nyt jäin viikonlopuks yksin ja tunne on ihan kamala! Ja ylipäätään tajuta se, miten läheisriippuvaiseks ehdin tulla! :D Koti tuntuu kauheen kylmältä ja yksinäiseltä. Oon koko ikäni asunu kerrostalossa, ja niihin ääniin on tottunu. Mut nyt ne kuuluu paljon kovempaa ja heti pelästyin kaikkia rasahduksia. Kun on kaveri, niin ylimääräset risahdukset voi laittaa kaverin piikkiin eikä niitä niin ajattele eikä pelkää. Mut annas olla heti ku on yksin ni jopa pelkää!

Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.

Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D

Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.

Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!

Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö