Täst tulee aika lyhyt päivitys, mut koska te ootte ruinannu tän perään jo muutaman kerran, ni pakko kai tänne on jotain laittaa ;) Mut toisaalta, se johtuu siitä, et ei mul oo ollu mitään sanottavaa. Joten miks pölistä tyhjästä?
Mut kuiteski, elämään ei kuulu juur mitään uutta. Kesää oon ootellu. Tosin kesäs on se huono puoli, et on ihan kauheesti ötököitä :( niitä mä inhoon. Ja lokkeja. Pulujaki jonkin verran, vaiks äiti muisteli tippa linssis, miten oon pikkutyttönä tykänny syöttää niitä :) Mut ilmat on lämpenemään päin ja jätskikiskat on avannu luukkunsa, tulee festarit ja kaikki muu kiva. Mulle kesä alkaa siitä, kun ekan kerran haistaa leikatun ruohon tuoksun. Sit vasta on kesä kunnol alkanu! Täs on kesän varalle suunniteltu jo muutamat grillikekkerit, pari pyörähdystä pohjoseen ja ehkäpä jopa Lontooseen asti. Katotaan mitä kesä tuo tulleessaan!
Jokilaiva- ja terassikausi on jo korkattu menestyksekkäästi. Tällä vkolla menee 3D-neitsyys, ennakkoluulot on aika negatiiviset, mutta katotaan sit leffan jälkeen mielipide uudestaan :) Bänditreeneissä on tullu käytyä aika tasasesti, täl vkol iski flunssa päälle, ni piti jättää yks kerta välistä. Meillä olis kesälle jopa kaks keikkaa tiedossa!!! Niin nyt sit hiotaan biisit timantin koviks! Kuukauden päästä on jo eka keikka, pehmee lasku eli soitellaan bändikaverin sukujuhlissa. Toinen keikka onkin sit Helsingissä Tavastialla. Heh, menitte halpaan! ;) Mut eiks ois ollu aika hienoo? Eiku oikeesti ne kyl on Helsingissä, mut se on joku ilmaistapahtuma kaiketi. Mut kaikki varaa nyt kalenterista 6.8 vapaaks ja tulee kattoo meijän Showta! :)
Elämä maistuu nyt aika hyvältä, asiat on kaikin puolin kunnossa ja oon tyytyväinen. Kämppiksen kanssa on menny hyvin eikä mitään riitoja (myrkyttämisiä) oo ilmenny. Tän kuun lopulla kämppis muuttaa takasin Tampereelle ja mä saan taas nauttia yksinäisyydestä ja siitä, et kotona saa kävellä alasti mihin vuorokauden aikaan vaan ;)
Noh, semmosta uutta on tiedossa, et mä pääsen ranneleikkaukseen. Tutummat ihmiset jo tietää, et mulla on ranteen kanssa ollu ongelmaa jo pitemmän aikaa ja käsikirurgille odottelin poliaikaa vuoden verran. Nyt on sit leikkaus edessä ja odotan sitä ihan innolla. Helpottaa kiputilanteeseen kuitenki aika hyvin. Saa nähdä koska se leikkaus sit on, vielä ei oo kutsua tullu. Sen verran tiedän, et onneks ehitään kesän keikat vetää ainaki ennen sitä :)
Että sellasta, kaikenlaista. Ainiin, ja Sinä joka lueskelet tätä blogia aina Jenkkilästä asti, niin jätäpä joku kerta kommenttia! Ois kiva tietää kuka siellä mua vakoilee, koska mun tietääkseni kukaan mun tutuista ei siellä asu :)
Leikatun ruohon tuoksua ja kesän seikkailuja odotellen,
meikätyttö
tiistai 10. toukokuuta 2011
torstai 31. maaliskuuta 2011
Vain elämää
Jaahas, meikätyttö on ollu vähän laiska päivittämään tätä... ;) On ollu niin pal kaikenlaista ettei oo jaksanu/muistanu/ehtiny/ viittiny. Mut NYT korjataan vääryys! Tässä muutamien viikkojen kohokohdat! :)
Elämä kämppiksen kanssa on ollu aika rauhallista, mitään suuria yhteentörmäyksiä ei oo tullu. Mutta kaikenlaista sitä vaan itsestäänki oppii. Nyt tiedän, että kuorsaan :D Noloa! Lisäks kämppis oikeen eläytyvästi kuvaili, miten mun nukkumaanmenoprosessi oikeen menee. Mähän olen itse ollut siinä uskossa, että nukahdan heti ku pää hipasee tyynyä, sammun ku saunalyhty! Vaan mitä onkaan todellisuus? Piinaa, jotku alkaa siellä heti hyräilemään. Kyllä, sitäkin. Mutta todellisuus on se, että MÄ hyörin ja pyörin ku väkkärä! Jo on kumma! Minä, jolla on oikeen hyvät unenlahjat! Kämppiksen kertomaa: "Ensin se menee nukkumaan ja sanoo hyvää yötä. Sitten se makaa hetken aikaa paikoillaan ja SITTEN alkaa se vääntelehtiminen! Vääntyilyä kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa kääntyily. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. On suorastaan ihme, miten se ylipäätään pystyy nukahtamaan, ku se on koko ajan liikkeessä! " Että sellasta touhua aina iltasella! :)
Sit mä onnistuin järkkäämään yllätyssynttäribileet mun rakkaalle kämppikselle! Sillä tosiaan oli synttärit jo tammikuussa, mutta mä en sillon päässy juhlimaan, joten keksin että pidänkin sille juhlat maaliskuussa, niin se ei takuulla aavista mitään! Ai että mä olen kyöni! :) Sepustin kämppikselle, että pidetään juhlat vaikka kevään kunniaks, tai sitten niinku uudet tuparit, ja kämppis oli heti mukana jutussa. Pakkohan mun oli jotain keksiä, että sain sen pysymään paikkakunnalla! Juhlien teemana oli Masquerade-juhlat ja kämppikselle mainostin niitä kevät-tanssiaisina. Esitin, että juhlin ei olis tulossa melkeen ketään, monelle tuli jotain viime hetken esteitä ;) Sit sain kämppiksen juoniteltua mun kaa kauppaan. MUTTA sitten pari vierasta ilmotti, että he vähän myöhästyy ja voisinko mitenkään yrittää viivytellä. No hätäpäissäni keksin, että ostetaan hei vielä melonia, että mennään tohon toiseenki kauppaan, katotaan jos siellä on. Mietin, et nyt se viimeistään tajuaa, että jotain on meneillään. Mut onneks mun kämppis ei tajunnu, huh! Vihdoin ja viimein päästiin takas kotiin, jonne oli kerääntyny kaikki meijän kaverit ja kun kämppis avas asunnon oven, niin kaikki tuli laulamaan Paljon onnea vaan! :) Se oli niin täydellinen yllätys! Ja suklaakakku oli oikeen maittavaa, vaikka itse sen teinkin ;)
Töissä on menny jo aika kivasti alkukankeuden jälkeen, tai no koht on tulos kehityskeskustelu ja saas nähä millasta palautetta siellä sit saa.. kyl vähä jänskättää.. Joten vastapainoks työlle, meikätyttö on ehkä alkanu vähän niinku soittamaan bändissä! :) Ihan mieletöntä! Ensin meinasin, et ei täst taida tulla yhtään mitään, enhän mä voi kenenkään edessä soittaa, ihan kamalaa, mä varmaan lirautan housuun ku jännittää niin paljon, apua, aaargh! Mut sit ajattelin, että mitä sitä turhaan ottaa stressiä asiasta, menkööt miten menee vaikka päin vattua! Ja kai se ihan hyvin sitten meni :) Kyl sen soitosta kuulee, et taukoa on ollu, mut eiköhän se siitä ala sujumaan ku harjottelee kunnolla. Parit treenit on jo ollu ja mä oon ihan huumassa! Kiva soittaa pitkästä aikaa, on taas joku ihan ikioma juttu.
Eli vähän semmosta tässä sitten :) kaikkee uutta kivaa. Eihän se elämä aina oo yhtä onnea, kivuutta ja Mahtia, mut kyllä niistä vaikeistaki asioista selviää joten kuten. Paremmin, jos on ihania ystäviä ja rakkaita ihmisiä <3
teijän,
meikätyttö
Elämä kämppiksen kanssa on ollu aika rauhallista, mitään suuria yhteentörmäyksiä ei oo tullu. Mutta kaikenlaista sitä vaan itsestäänki oppii. Nyt tiedän, että kuorsaan :D Noloa! Lisäks kämppis oikeen eläytyvästi kuvaili, miten mun nukkumaanmenoprosessi oikeen menee. Mähän olen itse ollut siinä uskossa, että nukahdan heti ku pää hipasee tyynyä, sammun ku saunalyhty! Vaan mitä onkaan todellisuus? Piinaa, jotku alkaa siellä heti hyräilemään. Kyllä, sitäkin. Mutta todellisuus on se, että MÄ hyörin ja pyörin ku väkkärä! Jo on kumma! Minä, jolla on oikeen hyvät unenlahjat! Kämppiksen kertomaa: "Ensin se menee nukkumaan ja sanoo hyvää yötä. Sitten se makaa hetken aikaa paikoillaan ja SITTEN alkaa se vääntelehtiminen! Vääntyilyä kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa kääntyily. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. On suorastaan ihme, miten se ylipäätään pystyy nukahtamaan, ku se on koko ajan liikkeessä! " Että sellasta touhua aina iltasella! :)
Sit mä onnistuin järkkäämään yllätyssynttäribileet mun rakkaalle kämppikselle! Sillä tosiaan oli synttärit jo tammikuussa, mutta mä en sillon päässy juhlimaan, joten keksin että pidänkin sille juhlat maaliskuussa, niin se ei takuulla aavista mitään! Ai että mä olen kyöni! :) Sepustin kämppikselle, että pidetään juhlat vaikka kevään kunniaks, tai sitten niinku uudet tuparit, ja kämppis oli heti mukana jutussa. Pakkohan mun oli jotain keksiä, että sain sen pysymään paikkakunnalla! Juhlien teemana oli Masquerade-juhlat ja kämppikselle mainostin niitä kevät-tanssiaisina. Esitin, että juhlin ei olis tulossa melkeen ketään, monelle tuli jotain viime hetken esteitä ;) Sit sain kämppiksen juoniteltua mun kaa kauppaan. MUTTA sitten pari vierasta ilmotti, että he vähän myöhästyy ja voisinko mitenkään yrittää viivytellä. No hätäpäissäni keksin, että ostetaan hei vielä melonia, että mennään tohon toiseenki kauppaan, katotaan jos siellä on. Mietin, et nyt se viimeistään tajuaa, että jotain on meneillään. Mut onneks mun kämppis ei tajunnu, huh! Vihdoin ja viimein päästiin takas kotiin, jonne oli kerääntyny kaikki meijän kaverit ja kun kämppis avas asunnon oven, niin kaikki tuli laulamaan Paljon onnea vaan! :) Se oli niin täydellinen yllätys! Ja suklaakakku oli oikeen maittavaa, vaikka itse sen teinkin ;)
Töissä on menny jo aika kivasti alkukankeuden jälkeen, tai no koht on tulos kehityskeskustelu ja saas nähä millasta palautetta siellä sit saa.. kyl vähä jänskättää.. Joten vastapainoks työlle, meikätyttö on ehkä alkanu vähän niinku soittamaan bändissä! :) Ihan mieletöntä! Ensin meinasin, et ei täst taida tulla yhtään mitään, enhän mä voi kenenkään edessä soittaa, ihan kamalaa, mä varmaan lirautan housuun ku jännittää niin paljon, apua, aaargh! Mut sit ajattelin, että mitä sitä turhaan ottaa stressiä asiasta, menkööt miten menee vaikka päin vattua! Ja kai se ihan hyvin sitten meni :) Kyl sen soitosta kuulee, et taukoa on ollu, mut eiköhän se siitä ala sujumaan ku harjottelee kunnolla. Parit treenit on jo ollu ja mä oon ihan huumassa! Kiva soittaa pitkästä aikaa, on taas joku ihan ikioma juttu.
Eli vähän semmosta tässä sitten :) kaikkee uutta kivaa. Eihän se elämä aina oo yhtä onnea, kivuutta ja Mahtia, mut kyllä niistä vaikeistaki asioista selviää joten kuten. Paremmin, jos on ihania ystäviä ja rakkaita ihmisiä <3
teijän,
meikätyttö
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Yhdessä asumisen iloja
Jopas on päivät vieriny eteenpäin ja hyvin on menny :) Vielä ei kämppis oo ainakaan mun ruokaa myrkyttäny ;) On kyl kivaki ku on joku kaveri, illat menee paljon rattosammin, ja ehtisin jo tottua seuraan ton mun pohjosen seikkailun aikana :) Kiva kun on toinen pitämässä huolta, esim. ostaa toiselle nessuja kun sillä on flunssa, tai soittaa että tarviitko kaupasta jotain erityistä. Tuntee ittensä ihan tarpeelliseksikin!
Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)
Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse.
Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..
Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.
Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)
Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö
Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)
Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse.
Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..
Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.
Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)
Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö
perjantai 4. helmikuuta 2011
Sopeutumisia
Eka viikko kotona takana. Lempeä lasku, ku oli kämppis seurana :) Nyt jäin viikonlopuks yksin ja tunne on ihan kamala! Ja ylipäätään tajuta se, miten läheisriippuvaiseks ehdin tulla! :D Koti tuntuu kauheen kylmältä ja yksinäiseltä. Oon koko ikäni asunu kerrostalossa, ja niihin ääniin on tottunu. Mut nyt ne kuuluu paljon kovempaa ja heti pelästyin kaikkia rasahduksia. Kun on kaveri, niin ylimääräset risahdukset voi laittaa kaverin piikkiin eikä niitä niin ajattele eikä pelkää. Mut annas olla heti ku on yksin ni jopa pelkää!
Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.
Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D
Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.
Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!
Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö
Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.
Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D
Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.
Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!
Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Mulla kauas menolippu on
Niin vai onko se sitten paluulippu..? Viimesiä tunteja viedään, itkukin on jo pariin kertaan tullu. Kauhee ikävä jo.
meikätyttö
meikätyttö
torstai 27. tammikuuta 2011
Laskelmia
1/4 vuotta
hieman vajaa 3,5 kuukautta
15 viikkoa
105 päivää (tai yötä)
2520 tuntia
151 200 sekuntia
1. Haudotaan hiljaa miedolla lämmöllä (kynttilät ovat sopivia, muukin tunnelmavalaistus käy)
2. Lisätään ripaus rohkeutta, tyhmyyttä ja seikkailunhalua.
3. Oman maun mukaan rakkautta ja huolenpitoa.
4. Annetaan hautua hiljalleen, kunnes tuntuu että elämä maistuu :)
Lähtöön on enää jäljellä kolme vuorokautta ja mielessä liikkuu kaikenlaista. Olo on todella haikea. Kolme kuukautta on menny ohi aivan uskomattoman nopeasti! Mietin, että siinä ajassa saa aikaan vaikka mitä, mut tais ollakin niin että mummi piti enemmän musta huolta ku mä siitä.. :) Tämä kokemus on ollu todella ihana ja jo nyt itkettää tuleva lähtö. Mut näin tällä kertaa. Oma elämä Turus odottaa, ja loppujen lopuks mä oon ison kaupungin tyttö :)
Mietin, että mitä sit saavutin tän neljännesosa vuoden aikana. No uusia kokemuksia sain ainaki, työelämässä tuli opittua kaikkea uutta, ja tää työ oli ihka ensimmäinen valmistumisen jälkeen ja varmasti jää mieleen. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, työtovereihin lähinnä, mut uusia ystäviä en saanu. Vanhojen ystävien kanssa tapahtui ehkä jopa takapakkia, hiipumista. Ehkä se johtui erilaisista elämäntilanteista tai jotain, mutta niin pääsi nyt käymään. Oon ystävyydestä ja ihmissuhteista ylipäätään sitä mieltä, että se vaatii panostusta molemmilta osapuolilta. Täällä tilanne meni siihen, että mä soittelin ja viestittelin perään. Siitä tuli tunne, että mä roikun ja kinuan seuraa. Tuntui, että kun toinen ei koskaan soitellut, niin sitä ei sitten kiinnostanu tavata. Yhteydenpito toimii molempiin suuntiin, ja mulle saa kans soittaa jos kaipaa kahvi/juttu/leffa/herkuttelu/biletysseuraa :)
Mut niistä saavutuksista vielä. Mitään erityistähän täällä ei oo tapahtunu, eikä mulla sen kummempia tavoitteita ollu. Päävaikuttimena lähteä tänne oli pitää mummille seuraa ja auttaa sitä kotona, ja sit tietenki vietettiin sukujoulua yhdessä ja siinä sai tapettua monta kärpästä yhdellä iskulla. Kun oli täällä töissä, ni ei tarvinu erikseen ottaa lomaa joulua varten. Ja täällä on saanu levättyä kunnolla. En vielä tänne tullessani tajunnu sitä, mut kaipasin hengähdystaukoa kaikesta. Opiskelin viime vuoden viel päätöimisesti ja valmistuminen tapahtui aika viime tippaan, viime vuosi oli opiskelun puolesta siis aika hektinen. Eikä opiskelijan tuloilla elämäminen oo mitään herkkua, joten taloudellinen tilannekin aiheutti stressiä. Täällä vast tajusin miten stressaantunu oikeasti olin, ja täällä oon saanu sitä stressiä lievitettyä. Ei mua oikeestaan haittaa, vaikka tekemistä ei oo kauheesti ollu, koska oon aika paljon nukkunu vapaa-aikoina, heh :)
Arkea on piristäny muutamat ihanat reissut Rovaniemelle, kiitos Inkalle ja Tonille ja Ellulle vieraanvaraisuudesta! :) Pari kertaa pyörähdin Turussa ja sekin oli ihanaa, sillä tavalla kivaa että näki kavereita. Arki mummin kanssa meni ku siivillä, päivärytmi muodostui aika helposti, varsinki telkun kattominen rytmitti päivää mukavasti, kummatki odotti Kaunareita kieli pitkällä ;D Tästä kokemuksesta jäi mukavia muistoja :)
Hiukkapikkasen haikein mielin,
meikätyttö
hieman vajaa 3,5 kuukautta
15 viikkoa
105 päivää (tai yötä)
2520 tuntia
151 200 sekuntia
1. Haudotaan hiljaa miedolla lämmöllä (kynttilät ovat sopivia, muukin tunnelmavalaistus käy)
2. Lisätään ripaus rohkeutta, tyhmyyttä ja seikkailunhalua.
3. Oman maun mukaan rakkautta ja huolenpitoa.
4. Annetaan hautua hiljalleen, kunnes tuntuu että elämä maistuu :)
Lähtöön on enää jäljellä kolme vuorokautta ja mielessä liikkuu kaikenlaista. Olo on todella haikea. Kolme kuukautta on menny ohi aivan uskomattoman nopeasti! Mietin, että siinä ajassa saa aikaan vaikka mitä, mut tais ollakin niin että mummi piti enemmän musta huolta ku mä siitä.. :) Tämä kokemus on ollu todella ihana ja jo nyt itkettää tuleva lähtö. Mut näin tällä kertaa. Oma elämä Turus odottaa, ja loppujen lopuks mä oon ison kaupungin tyttö :)
Mietin, että mitä sit saavutin tän neljännesosa vuoden aikana. No uusia kokemuksia sain ainaki, työelämässä tuli opittua kaikkea uutta, ja tää työ oli ihka ensimmäinen valmistumisen jälkeen ja varmasti jää mieleen. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, työtovereihin lähinnä, mut uusia ystäviä en saanu. Vanhojen ystävien kanssa tapahtui ehkä jopa takapakkia, hiipumista. Ehkä se johtui erilaisista elämäntilanteista tai jotain, mutta niin pääsi nyt käymään. Oon ystävyydestä ja ihmissuhteista ylipäätään sitä mieltä, että se vaatii panostusta molemmilta osapuolilta. Täällä tilanne meni siihen, että mä soittelin ja viestittelin perään. Siitä tuli tunne, että mä roikun ja kinuan seuraa. Tuntui, että kun toinen ei koskaan soitellut, niin sitä ei sitten kiinnostanu tavata. Yhteydenpito toimii molempiin suuntiin, ja mulle saa kans soittaa jos kaipaa kahvi/juttu/leffa/herkuttelu/biletysseuraa :)
Mut niistä saavutuksista vielä. Mitään erityistähän täällä ei oo tapahtunu, eikä mulla sen kummempia tavoitteita ollu. Päävaikuttimena lähteä tänne oli pitää mummille seuraa ja auttaa sitä kotona, ja sit tietenki vietettiin sukujoulua yhdessä ja siinä sai tapettua monta kärpästä yhdellä iskulla. Kun oli täällä töissä, ni ei tarvinu erikseen ottaa lomaa joulua varten. Ja täällä on saanu levättyä kunnolla. En vielä tänne tullessani tajunnu sitä, mut kaipasin hengähdystaukoa kaikesta. Opiskelin viime vuoden viel päätöimisesti ja valmistuminen tapahtui aika viime tippaan, viime vuosi oli opiskelun puolesta siis aika hektinen. Eikä opiskelijan tuloilla elämäminen oo mitään herkkua, joten taloudellinen tilannekin aiheutti stressiä. Täällä vast tajusin miten stressaantunu oikeasti olin, ja täällä oon saanu sitä stressiä lievitettyä. Ei mua oikeestaan haittaa, vaikka tekemistä ei oo kauheesti ollu, koska oon aika paljon nukkunu vapaa-aikoina, heh :)
Arkea on piristäny muutamat ihanat reissut Rovaniemelle, kiitos Inkalle ja Tonille ja Ellulle vieraanvaraisuudesta! :) Pari kertaa pyörähdin Turussa ja sekin oli ihanaa, sillä tavalla kivaa että näki kavereita. Arki mummin kanssa meni ku siivillä, päivärytmi muodostui aika helposti, varsinki telkun kattominen rytmitti päivää mukavasti, kummatki odotti Kaunareita kieli pitkällä ;D Tästä kokemuksesta jäi mukavia muistoja :)
Hiukkapikkasen haikein mielin,
meikätyttö
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Loppu häämöttää
Vaikeet valinnat on nyt vähäks aikaa tehty :) sain Turusta paikan, joten meikätyttö lähtee takas kotiin! Ihan huippuhienoo! Mut älkää rakkaat vaklaajat kovin paljon pettykö; mun elämässä puhaltaa uudet tuulet edelleen ja saatte nauttia mun ah, niin ihanan älyllisistä kirjotuksista vielä paaaaljon ;) mä nimittäin muutan mun parhaan ystävän kanssa yhteen! Saa nähä mitä siitäki tulee, ku tämmönen skitso ja neuroottinen saa kämppiksen, käämit taitaa palaa enemmin pikemminki ku myöhemmin! Tai voi olla et kämppis myrkyttää mun ruuan tai jotain muuta viekasta.. :D
Oon nauttinu oleskelusta täällä tosi paljon. Hengähdystauko oli tosiaan paikallaan. Ja sain tutustua aivan erilaiseen työympäristöön missä oon aikasemmin ollu. Kokemus on ollu enimmäkseen hyvä, toki niitä paskojaki päiviä on ollu. Tätä porukkaa tulee ikävä, sen voin tunnustaa ja jos tilanne ois ollu toinen niin kenties... mut en ehkä kuitenkaan ollu valmis niin isoon muutokseen. Ja kun Turusta sain paikan, niin onneks ei tarvinu loppujen lopuks sitä päätöstä tehdä. Mut kyl mä sitä vakavasti harkitsin.
Nyt on enää vajaa pari viikkoa täällä oloa jäljellä, ja yritän nauttia siitä parhaani mukaan. Mummin herkkuja tulee ehkä eniten ikävä ;) tai no, tääl olis lisäks se telkku, oon jääny aika koukkuun Kaunareihin, vaiks kyl hävettää myöntää. Ja sit tääl olis saunaki viel! Mut joo, ihan rehellisesti: tiedän, et ku lähtö koittaa, ni mä parun junan hytissä silmät päästäni, niin ikävä tulee. Tartteeki laittaa ostoslistalle ylös et nenäliinoja! Kun mä parun ni ei tuu pelkästään kyyneliä ku Niagaran putouksessa, vaan nokka menee ihan tukkoon ja räkää valuu joka puolelle! Eli harkitkaa tarkkaan, jos joskus lupaatte olkapäätä jota vasten itkeä! :D toisaalta, jos kävis tuuri ja siel junas olis sit joku tosi söpö ihku mahtikomee nuori konduktööri tarkastamas lippuja.. hmmmm ;)
Uusia vanhoja tuulia haistellen ( vaik Turus kyl useimmiten haiseeki paska..:D),
meikätyttö
Oon nauttinu oleskelusta täällä tosi paljon. Hengähdystauko oli tosiaan paikallaan. Ja sain tutustua aivan erilaiseen työympäristöön missä oon aikasemmin ollu. Kokemus on ollu enimmäkseen hyvä, toki niitä paskojaki päiviä on ollu. Tätä porukkaa tulee ikävä, sen voin tunnustaa ja jos tilanne ois ollu toinen niin kenties... mut en ehkä kuitenkaan ollu valmis niin isoon muutokseen. Ja kun Turusta sain paikan, niin onneks ei tarvinu loppujen lopuks sitä päätöstä tehdä. Mut kyl mä sitä vakavasti harkitsin.
Nyt on enää vajaa pari viikkoa täällä oloa jäljellä, ja yritän nauttia siitä parhaani mukaan. Mummin herkkuja tulee ehkä eniten ikävä ;) tai no, tääl olis lisäks se telkku, oon jääny aika koukkuun Kaunareihin, vaiks kyl hävettää myöntää. Ja sit tääl olis saunaki viel! Mut joo, ihan rehellisesti: tiedän, et ku lähtö koittaa, ni mä parun junan hytissä silmät päästäni, niin ikävä tulee. Tartteeki laittaa ostoslistalle ylös et nenäliinoja! Kun mä parun ni ei tuu pelkästään kyyneliä ku Niagaran putouksessa, vaan nokka menee ihan tukkoon ja räkää valuu joka puolelle! Eli harkitkaa tarkkaan, jos joskus lupaatte olkapäätä jota vasten itkeä! :D toisaalta, jos kävis tuuri ja siel junas olis sit joku tosi söpö ihku mahtikomee nuori konduktööri tarkastamas lippuja.. hmmmm ;)
Uusia vanhoja tuulia haistellen ( vaik Turus kyl useimmiten haiseeki paska..:D),
meikätyttö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)