Voi kääk, eilen soittotunnin päätteks tippu trumpetti lattialle! Meinasin saada sydärin! Yleensä laitan kantokotelon kiinni heti, mutta nyt tuli jotain ihme sählinkiä ja miljoona asiaa mielessä. Niin kotelo ei ollukaan kiinni ja kun heivautin sen olalle, niin trumpetti lensi isolla kolinalla lattialle. Ei siinä päälisin puolin ollu mitään isompia lommoja ja kotona kun kokeilin, niin kaikki putket ja venttiilit liikku ihan normaalisti. Mutta kun mä olen tämmönen skitsoilija, niin pakko mun oli soittaa yhteen liikkeeseen, että voiko heijän puhallinsoitin osaston työntekijä vilasta mun soitinta.
Kävin tänään näyttämässä soitinta ja onneks siinä ei ollu mitään vikaa!!! Ihan pieni lommo oli kellossa ja suukappaleessa kans. Sen se pystyi siellä liikkeessä suoristamaan ja sano, että ei siitä kellon lommosta oo mitään haittaa, lähinnä kosmeettista vaan. Sanoin, että musta tuntuu kun ensimmäinen venttiili ei liukuis niin hyvin kun ennen, vai onkohan se vaan mun mielikuvituksessa, kun oon niin huolissani. Työntekijä soitti jonkun aikaa ja totes vaan, että kyllä se on nyt sun omassa mielikuvituksessa :)
Iso kivi oikeen vierähti sydämeltä! :) Ihanaa, että ei tarvinnu mitään korjauttaa.
Skitsoilun jälkeisessä huojennuksessa,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti