Ajattelin nyt kirjottaa aiheesta, jota oon jo pitkään miettiny. Ja varmaan monet ystävätkin on tätä piirrettä mussa kummastellu, joten ehkä te saisitte nyt vähän jotain käsitystä tän myötä :)
Monet mun ystävät, kaverit ja sukulaiset tietää sen miten mä inhoon halaamista, suukottelua, kädestä pitämistä ja ylipäätään kaikenlaista turhaa hiplimistä ja käpälöintiä. Ja etenkin inhoon sitä, että mun hiuksiin kosketaan! Se on oikeestaan aikamoinen naurun aihe, varsinkin sukulaisten keskuudessa. Ekan kerran kun ihan itse oma-alotteisesti halasin mun setää Kallea, niin sitä on jaksettu kummastella ihan tähän päivään asti!
Monet kaverit on kysyny, että onko mulla jonkinlainen läheisyyden pelko tai sitoutumiskammo. Vastaus tähän mieltä askarruttaneeseen kysymykseen on: Ei kumpaakaan! Mun mielestä tää on ihan kulttuurisidonnainen asia ja myöskin makuasia. Suomalaisista sanotaan, että niillä on laaja henkilökohtanen tila ja tämä todellakin pätee mun kohdalla! Kaikki me ollaan yksilöitä ja erilaisia ja meillä on erilaiset maut. Toiset tykkää teestä ja toiset kahvista, toiset salmiakista ja toiset suklaasta. Sitten on niitä jotka tykkää enemmän läheisyydestä ja niitä jotka tykkää enemmän etäisyydestä. Makuasia siis.
Mulla ei oo mitään ongelmaa sitoutumisen kanssa. Kun oon johonkin lähteny mukaan, niin sitoudun siihen ihan täysillä. Eikä läheisyydenkään kanssa oo ongelmaa, tykkään läheisyydestä ja tietty kaipaan sitä, mutta se riippuu täysin siitä kenen läheisyydessä ollaan! :D Hyvät ystävät ja kaverit, no problem. Satunnainen halaus silloin tällöin on ihan mukavaa. Mutta heti jos on vähänki etäisempi henkilö, niin en näe mitään syytä miks mun pitäis semmonen henkilö päästää mun "comfort zonelle".
Mulla on parikin tuttua, jotka käyttää tosi paljon keskustelun tehona sitä, että ne koskee esim. olkapäähän tai käsivarteen, tai leikkisästi lyö kylkeen ym. Inhoon sitä yli kaiken. En kertakaikkiaan voi sietää sitä. Toinen top-inhokki on se, kun katsoo tv:tä tai leffaa, ja toinen änkeää ihan kylkeen kiinni. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Mutta mitä niissä tilanteissa pitäis sanoa, kysynpä vaan? Ei siihen oikeen voi mitään keksiä, ettei toinen ajattelis että mikäs ihmeen skitso toi on.
Mutta mun top-inhokki, kautta aikojen, vihollinen nro 1 on: Lusikka-asento. Mitään niin kamalaa en tiedä! Ällöttävää, kun ite yrittää saada unen päästä kiinni ja toinen tunkee ihan liki ja siinä sitten tuhistaan toisen lämmössä ku pienet eläimet. Huonossa lykyssä on toisen käden alla semmosessa vankilassa ettei pääse edes kusella käymään. Ja sit viel kaupan päälle toinen hönkii niskaan, ehkä jopa kuorsaa. Hyi, oikeen sain kylmiä väreitä ku vaan ajattelinki asiaa... yäk!
Mut tärkeintä mulle on, että mulla on ihania ystäviä ja rakkaita, jotka jaksaa olla mun kanssa just tämmösenä ku mä oon :) siitäkin huolimatta että mä olen näin omituinen, rasittava ja suoraan sanottuna ihan pähkähullu. Mut kuitenki loppujen lopuks aika ihana, eiks vaan <3
Että tässä teille kaikki rakkaat vähän "insightia" mun ajatusmaailmaan :) En voi sanoa, että halataan ku tavataan, mutta moikataan ainakin! :)
sydämellä ja ajatuksella minulta Sinulle,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti