Lapaset vol.1

Oon viimesen vuoden aikana kiinnostunu käsitöiden tekemisestä. Lähinnä kutomisesta ja virkkaamisesta.  Olen siis viimeksi kutonut joskus ala-asteella, lapaset ne sillon taisi olla. Edellinen yritys oli nelisen vuotta sitten, kun keksin, että mähän kudon kissalle oman pikku peiton tilkuista. Noh, enhän osannu edes luoda silmukoita! :D Ja luovutin sillon. Alkuvuodesta olin mummin tykönä käymässä, ja ihailin yksiä mummin tekemiä lapasia. Ajattelin, että jos mä nyt kokeilisin, kun on hyvä opettajakin!

Kysyin mummilta, että voisko se opettaa mulle, haluisin tehä samanlaiset kun sillä oli työn alla. Mummi oli aika epäileväinen ja vaan sano, että kai sinä semmoset yksiväriset osaisit. Intin ja sanoin, että haluan noi, mut eri väreillä. Kyllä mä ostan langat ja neuvot sitten kun en osaa. Hankin mieleiseni värit ja alotin urakan. Ensimmäisestä lapasesta piti purkaa monta senttiä, kun olin vahingossa kattonu ohjetta väärin ja kuvio meni päin honkia. Mummi auttoi lopulta peukaloiden kutomisessa. Paras kiitos oli ehkä se kun mummi tokaisi: " Ja minen olis koskaan uskonu että nä saat ne valamiiksi ennenko lähet!" :D

Malli on jostain lehdestä bongattu, kai tämä on näitä perinteisiä suomalaisia malleja..? Nimeä en valitettavasti tiedä. Oon nähny näistä semmosen version, missä rivit on ihan suorassa toisiinsa nähden eikä limittäin, seki oli ihan nätti.

Tässä on käytetty 7 veljestä -lankaa, silmukoita oli 12 per puikko. Peukalo on tavallinen nostopeukalo.

Tässä kuva ensimmäisestä saavutuksesta. Oranssit on mummin tekemät ja kyllä huomaa eron kun vertaa mun muhkuraisiin :D Mutta ei yhtään pöllömmät, vaikka ite sanonki :) Kiitos mummi opetuksesta! <3
meikätyttö

Moi, pitkästä aikaa.

En oo pitkään aikaan jaksanu kirjottaa. On ollu vaikka mitä mielessä ja tuntuu ettei energia riitä. Ja mähän lupasin jo etten valita enää siitä yhestä asiasta, ennenku oon saanu sen selvitettyä. Ja missä ollaan? No vattu nollapisteessä edelleen :D

Tuntuu, ettei oo mitään hyvää sanottavaa mistään tällä hetkellä. Kaikki vaan ärsyttää ja vatuttaa ja harmittaa. Joulu, työt, sosiaalinen elämä, kaikki. Töissä on nyt jo jonkin aikaa ollu kiireistä ja tuntuu, että pitää venyä äärimmilleen. Ja monta viikkoa on jatkunu kauhee sosiaalinen painostus työkavereiden ja jopa esimiehen taholta, että pitäis ottaa influenssarokote. Enkä aio. Mitä enemmän painostetaan, sitä vähemmän mua huvittaa se ottaa.

Joulusta on nyt eniten harmia. Joka vuosi on sama homma: kuka menee mummin tykö. Ukin kuoleman jälkeen ollaan yritety järkätä joku sinne, ettei mummin tartteis viettää joulua yksin. Tai siis lähinnä minä ja äiti ollaan järkätty. Viime vuonna mummi sit oliki yksin ja vaikka se yritti esittää muuta, niin kyllä sen huomas että joulu yksin ei ollukaan kauheen mukava vaihtoehto.

Mulla on kaks tätiä ja muutamia serkkuja.  Vatuttaa ihan hemmetisti se, että miten hitossa se lankee aina mulle mennä mummilaan? Onhan se kivaa, ja tykkään ihan kauheesti käydä siellä, mutta tänä vuonna olisin halunnu mennä äitin tykö, koska haluaisin sitäkin nähdä joskus. Ja fakta on se, että mummilla ei enää kovin montaa joulua tuu olemaan. Niin onko muiden sukulaisten niin pirun vaikea tulla puolitiessä vastaan ja mennä iteki joskus pohjoseen ja pitää huolen, että mummilla on kiva joulu? Näköjään on. Yritä tässä sitten saada edes vähän joulumieltä, kun muut on niin itsekkäitä. Lopputulos: mun jouluilosta on lähteny puolet pois, mä joudun jälleen kerran luopumaan omista suunnitelmista ja stressaan ihan kauheesti.

Ei se mun puolelta niin iso uhraus oo, mutta harmittaa vaan, ku tuntuu että mä oon ainoo, jota kiinnostaa. Mun joulut mummilassa on ollu ikimuistosia, varsinkin viime vuosina. Ja tiedän satavarmana, että meillä tulee olee hauskaa, vaikka oltais vaan ihan kahestaan. Jotenki sääli, että muut sukulaiset ei nää asiaa samalla tavalla eikä tuu koskaan kokemaan yhtä ihania jouluja mummin kanssa, kun mä oon kokenu. Mut omapa on häpeänsä.

En jaksa tänä vuonna ees lähettää joulukortteja. Viime vuonna vähän hössäsinkin joulun suhteen, olin jossain jouluhuumassa ja väkersin kortit itse. Nyt ei huvita ostaa edes valmiita kortteja, eikä huvita laittaa mitään koristeitakaan. Ei jaksa.

Yritän kovasti päästä tästä stressistä ohi ja luulen että vuodenvaihteen jälkeen näyttää jo vähän paremmalta. Yhet isommat juhlat on tiedossa ja lisäks on pari uutta juttua ja harrastusta, joten ehkä se vähän piristäis? Toivotaan ainakin :)

meikätyttö

Kesän eka (ja ainoo) keikka

Oltiin bändin kanssa taas Korkkifestillä keikalla. Eli tää oli meijän toka yhteinen keikka :) Käytiin treenikseltä hakemassa kamat ja käytiin kaupasta vielä hakemassa syötävää ( tai siis enemmänki juotavaa ;) Automatka meni nopeesti ja päästiin tekee soundcheck. Yhtään ei jännittäny koko päivänä, mikä oli sinänsä pieni ihme. Mut annas olla sit just ennen keikkaa iski ihan mieletön jännitys! :D Mun kädetki tärisi ihan kauheesti. Ajattelin, että sydän lyö varmaan kahtasataa ja kokeilin pulssia. Mut ihan normaali se oli :)

Mulla tuli ihan kauheesti virheitä, enemmän ku viime kerralla. Mut yritin rentoutua, eikä mua siinä lavalla sit niin paljon jännittänykään ku viimeks. Enkä mä niitä virheitä jääny märehtimään, ne oli ja meni eikä ne tuntunu kauheesti ketään vaivaavan :) Jossain vaiheessa huomasin, että jaa tuolla noi tyypit jammailee ja sit katoin vähän tarkemmin. Eikä ne ollukaan ketään meijän kaveriporukasta! Tuli itelle tosi hyvä fiilis, kun sai yleisöltä hyvän reaktion! Onhan se tietty kivaa kun omat kaverit on kuuntelemassa ja tsemppaamassa, mut se on vähän niinku niitten velvollisuus olla fiiliksissä. Nää jammailijat oli jotain ihan tuntemattomia ja niillä oli selvästi hauskaa, jee! :)

Keikan jälkeen ihmisiltä tuli tosi paljon hyvää palautetta, keikkajärjestäjäki tuli sanomaan että ollaan kehitytty viime vuodesta paljon. Joku tuli levyäkin kyselemään, mutta eihän meillä sitä vielä ollu, harmi :( Illan paras kohta oli ehkä se, kun kaveri kertoi, että sen vieressä oli jotain poikia kuuntelemassa. Ja sitten viimesen biisin ja aplodien jälkeen se sano sen kavereille, että illan paras bändi :)

Myöhemmin illalla mentiin poikien kans grillaamaan ja kyllä sitä juotavaakin kulu aika paljon ;) Pyörähdettiin tietty muutamassa baarissa keskustassa ja olen ollu takas hotellilla vasta viiden aikaan aamulla! :D Istuttiin porukalla jollain aukiolla ja kitaristi otti siinä jo pienet nokoset. Mulla ei ollu käryäkään, että missä me oltiin ja kysyin basistilta neuvoa. Se aamulla ihmettelikin, että miten mä oon osannu tulla hotellille :D Sanoin, että sähän annoit niin hyvät neuvot: kävelet vaan suoraan, niin kyllä sä sen tunnistat. Onneks ei oltu kovin kaukana hotellilta :D Hotellihuoneessa oli aika tiivis tunnelma, kun meillä oli neljän hengen huone ja kuuden hengen porukka. Aamulla varsinki oli aika jännät tuoksut :D Rumpali herätti meijät jo ihan törkeen aikasin, puol yhentoista maissa. Käytiin hesellä "aamupalalla" ja sen jälkeen hakemassa soittimet keikkapaikalta. Sit takas kotiin :) loppuilta meniki mukavasti pienen pienestä krapulasta kärsien.

Oli kiva ilta, kiitti pojat :)

meikätyttö

On se vaan hyvä..

... että saa välillä huutaa ja raivota, puhdistuu ilma. Ja niinhän siinä kävi, että parin päivän (lue=parin vkon) kokovartalo-vatutuksen ja kunnon yöunien jälkeen asiat näkee taas uudella tavalla :) Kiitos kaverit kuuntelusta ja kannustuksesta! Eipä silleen että asiaan mitään muutosta olis tullu, mutta onpahan ainakin itellä vähän parempi fiilis, kun on saanu purettua ajatuksensa muille.

Kiitos rakkaat! <3
meikätyttö

Jos kosket mun hiuksiin, niin puren sun pään irti.

Mulla on joskus pikkutyttönä ollu pitkät, puoliselkään ulottuvat, keskivaaleat hiukset. Ja ne on paksut! Millon hiukset oli erilaisilla leteillä ja ponnareilla ja milloin vapaana. Joskus 12 vuotiaana kysyin äidiltä voidaanko leikata vähän lyhemmiksi ja äiti suostui. Sen takia halusin lyhyemmät, kun pitkistä hiuksista oli aina vaivaa, harjaaminen kesti kauan ja varsinkin hiusten kuivuminen. Föönin käyttäminen ei tullu kysymykseenkään, koska sillon hiuksista tuli ihan kauhean kuivat. Yks päivä laitoin hiukset ponnarille, annoin äitille sakset käteen ja sanoin: "Leikkaa poikki." Ja äiti leikkas. Mulla on se ponnari vieläkin tallella. Harva enää muistaa mua pitkillä hiuksilla, perhe tietenki ja Miilosa.

Ensin hiukset yletty olkapäille ja siitä ne on pikkuhiljaa lyhentyny. Pari kertaa oon yrittäny kasvattaa taas pitkää, mutta jossain vaiheessa homma kosahtaa ja hermot menee. Nyt hiusmalli on ollu lyhyt jo useamman vuoden ajan. Niskasta aivan lyhyt, usein koneella ajettu. Päälaella pituutta on enemmän ja etutukka kaartuu vasemmalle puolelle pitkänä. Oikea puoli lyhyempi. Kaikenlaisia tyylejä ja värejä on tullu kokeiltua, on ollu blondia, brunettia ja punasta. Erikoisimpina ehkä sähkönsininen ja vihreä. Nyt hiusten pohjaväri on musta ja etutukassa on lilan/fuksian värinen raita.

Oon tosi tarkka mun hiuksista, en tykkää jos joku koskee niihin enkä varsinkaan sillon kun ne on laitettu. En oo useinkaan menny kotioven ulkopuolelle niin etten olis laittanu hiuksia jotenkin. Jos hiuslakka loppuu, niin se on melkeen maailmanloppu :D Oonki keksiny varajärjestelmän, niin että mulla olis aina jossain hiuslakka jemmassa. Käsilaukussa on yleensä yks, samoin töissä. Kotona on tietty pullo ja sitten vielä varapullo, jos käy niin huonosti, että sekä käsilaukun että kylpyhuoneen hiuslakka loppuu :D Aukoton järjestelmä siis :)

Mulla oli tosi hyvä kampaaja monta vuotta, mutta hän lopetti ja jäi eläkkeelle. Siitä asti oon yrittäny ettiä yhtä hyvää kampaajaa, enkä oo vielä löytäny.. Mulla on useasti käyny niin, että kun oon menny kampaajalle, niin jotain on menny vikaan ja oon melkeen parkunu ku oon lähtyny kampaajalta pois. Monesti oon kotona värjänny hiukset uudestaan tai pyytäny kaveria leikkaamaan hiuksia vähän lisää.

Nyt oon pitemmän aikaa käyny samassa paikassa ja taas kävi niin, että hiukset meni piloille. Ne oli ihan epäsuhdat ja ohennussaksilla oli saksittu miten sattuu. Mulla on niskassa tosi vahva pyörre, ja siitä pitää jättää toinen puoli vähän pitemmäksi. Jos niskatukan leikkaa yhtä "pitkäksi" niin pyörteen kohdalta näyttää kuin siinä kohtaa olis harvempi läntti. Okei, pikkujuttu mut ärsyttää silti. Väriä oli sudittu vähän sinne sun tänne, korvat ja hiusraja oli ihan mustana. Monesti sitä väriä tippuu myös mun kasvoille. Tylsintä on se, kun se kampaaja ei pese sitä pois samantien! Ja siinä sitä ollaan pari päivää tummaa väriä ympäri naamaa, kun eihän se yhellä pesulla mihinkään irtoo.

Kampaajalla käynti ei oo mitään kauheen halpaa lystiä, joten odotan että mun hiukset näyttää paremmilta ku mitä ne oli ennen käyntiä. Keskimäärin leikkaus ja väri maksaa n. 70-80e, ja mun on pakko käydä ainakin joka viides vko kun hiukset kasvaa niin nopeesti ja ne on todella paksut. Vatuttaa, kun maksaa ensin ittensä kipeäksi ja sit hiukset onki ihan kamalat! Nyt on tosiaan taas kampaajan vaihto edessä...

Tykkään kauheasti kattella muiden hiusmalleja ja värejä ja tykkään hiplata muiden hiuksia, hiusten harjaaminen on tosi kivaa :) En osaa tehdä kampauksia, mutta musta on kiva yrittää. Ihan normi letit on kait ainoo minkä osaan :D Pari kaveria on joskus kysyny että miks mä en sit suuntautunu semmoselle alalle. No, ei mulla oo niin paljon halua hiplata muiden hiuksia että sitä joka päivä tekis töikseen :D

Ainoa kerta kun mun hiuksiin saa koskea (ja ilman pelkoa siitä että saan paskaraivarin) on sillon kun ne on ihan putipuhtaat ja ilman mitään muotoilutuotteita. Sillon se on kivaa :)

meikätyttö

Lävistyksiä, lävistyksiä!

Itseltäni löytyy pari kipaletta lävistyksiä. Ihan tavallisista korvalävistyksistä vähän erikoisempiinkin. Ekat korvalävistykset sain pikkutyttönä, enkä kauheesti sitä kokemusta muista. Sen muistan, että tuttavaperheen tyttö ei suostunu ottamaan korua toiseen korvaan ja vieläkin sillä on vaan yks korvis. Äiti sanoi joskus, että sitten saat nenäkorun kun oot 15 vuotias, jos haluat sitä ennen lävistyksiä, niin vaan korvaan saat ottaa. Ja mullahan onkin molemmissa korvissa 4-5 korvista. Nenäkorun sain sitten 15 vuotiaana äitiltä lahjaks ja se on ollu mulla siitä asti. Äitillä itselläänkin on ja myös iso-siukulla on kans.

Huulilävistyksen sain pikkasen ennen ku täytin 18. Se oli lahja iso-siukulta. Lävistyksen teki sen silloinen poikaystävä, joka kylläkin oli ammatiltaan lävistäjä. Parikymppisenä otin vielä kulmalävistyksenkin, ihan liikkeeseen menin :) Ammatinvalinnan takia oon myöhemmin joutunu luopumaan huuli- ja kulmalävistyksestä ja se harmittaa ihan kauheesti! Tykkäsin varsinkin siitä huulilävistyksestä. Periaatteessa en saisi töiden takia käyttää nenäkorua, mutta en oo vielä luopunu siitä. Se on ollu mulla jo monta vuotta ja se on osa mua. Mulla oli se työhaastattelussakin eikä silloin kukaan sanonu mitään. Jos joku joskus sanoo, että se pitää ottaa pois niin mä sanon, että selvä homma, löytyy niitä töitä muualtakin! :D

Yhdessä työharjottelupaikassa tuli kerran juttua lävistyksistä ja mun tuutori oli tietenki niitä vastaan. Se paasas pitkän ajan miten kamalia ne on ja ihmiset joilla on lävistyksiä on jotenkin pelottavia, saletisti kaikki työttömiä ja käyttää varmaan huumeitakin. Pikkasen oli naurussa pitelemistä. Sitten sanoin, että eikö toi oo vähän ennakkoluuloista ja kyllä se myönsi että sillä on ennakkoluuloja asian suhteen. Sitten sanoin, että kun onhan mullakin lävistyksiä ja mä oon ihan tavallinen ihminen. Se oli ihan hölmistyny ja kysy, että miten niin on lävistyksiä, missä muka. Sitten näytin sille ja se kumartu kunnolla kattomaan mun kasvoja. Se oli aivan ihmeissään ja totes vaan, että kappas niinhän sulla onkin, miten en oo ollenkaan niitä huomannut. Olin ollu työharjottelussa jo neljä viikkoa.

Puoltoista vuotta sitten otin vähän erikoisemman lävistyksen. Suomessa niistä käytetään nimitystä micro dermal. Korun taustaosa on L-kirjaimen mallinen ja se asetetaan ihon alle. Ihoon tehdään ihostanssilla pieni reikä, josta korun saa "pujotettua" ihon alle. Ihon päälle jää pieni tappi, jossa on kierteet korua varten. Siihen voi sitten kiertää semmosen korun kun haluaa. Korun vaihto on tosin aika hankalaa, enkä itse oo sitä yrittänykään. Mulla putos korusta kivi irti ja kävin eilen vaihdattamassa korun. Itseasiassa korun vaihtaminen sattui enemmän kuin sen laittaminen! Mun lävistys on siis hieman rintavaon yläpuolella. Siinä on muutaman millimetrin läpimittainen kirkas kivi. Ja se lävistys on tosi ihana! Kuin piste iin päällä :)

Yks asia mikä ärsyttää on se kun ihmiset aina kysyy, että sattuko se? Ehkä maailman tyhmin kysymys ikinä. No totta vatussa se sattu! Kudoksesta iskettiin just neula läpi, juu ei tuntunu yhtään missään, pyh! Toinen mikä ärsyttää, nyt tän uusimman micro dermalin myötä, on se kun ihmiset kysyy että saako siihen koskea. Jotkut on jopa niin röyheitä että iskee suoraan kiinni eikä kysy ollenkaan! Mulla ei tulis mieleenkään mennä koskemaan kehenkään vaan sen takia että sillä on uusi asuste tai uus hiusmalli tai uusia vaatteita.

Noin vuos sitten bileissä yks tyyppi rupes jankkaamaan että saako hän koskea siihen, saako, saako, saako. Yritin sille ensin kohteliaasti selittää että miks toisen lävistyksiä ei saa mennä tosta noin vaan hipelöimään (pöpöt ym.) ja myöskin se kaikkein tärkein syy, eli että mä en vaan halunnu että kyseisen ällön tyypin käsi olis lähelläkään mun rintoja! Loppujen lopuks tyyppi puuskahti, että sulla on varmaan tosi erikoinen poikaystävä. Mä olin ihan ulalla, että mitä häh? Tyypin selistys tähän oli se, että hän ei ikinä vois olla tytön kanssa johon ei sais koskea. Totesin vaan, että vaikka asia ei hänelle kuulu, niin voin sanoa että mun poikaystävä saa koskea mua ihan mihin vaan ja millon vaan haluaa. Mä en vaan halua että tää kyseinen ällö tyyppi tulee mua lähellekään. Ihmiset on joskus ihan omituisia, ei voi ymmärtää.

Mun mielestä muutama lävistys on ok, mutta liika on liikaa. Ja yks mikä ei mun mielestä sovi kenellekään on poskilävistys, ne on niiiiiin ällöjä. Hyvin suunniteltu ja toteutettu lävistys voi olla just se, mikä tekee henkilöstä just hänen näköisen. Mikäli nyt yhtään ymmärsitte mitä ajan tässä takaa :D Enkä nyt tarkota, että kiinnostuisin vaan sellasista ihmisistä joilla on lävistyksiä, en todellakaan, mutta onhan se kiva katsoa jos jollain on todella hyvä lävistys ja se sopii sille. Ehkäpä vaihdan joskus alaa ja musta tuleeki lävistäjä! :D Ja se partyplanner! Hmmm, lävistysbileet, tässä on kuulkaas ideaa! No ei sentäs :)

Uus lävistys vähän himmottais, ja olin jo ottamassaki uutta micro dermalia, mutta sitten aloin miettimään asiaa uudestaan. Jokaista mun lävistystä oon miettiny kunnolla ajan kanssa, ykskään ei oo mikään hetken mielijohteesta otettu. Niille jotka miettii lävistyksen ottamista, niin kehotan kyllä miettimään asiaa tarkkaan. Onhan niissä tosin se hyvä puoli, että lävistykset saa pois. Mutta kannattaa kuitenki tehä vähän taustatutkimusta ja miettiä vaihtoehtoja ja todellakin kannattaa vertailla oman kotipaikkakunnan liikkeitä keskenään! On lävistäjiä ja on lävistäjiä...

Tässä teille taas juttua :)

meikätyttö

Tilastoja

Koska muutamia kuitenkin vähän kiinnostaa, niin kerron teille vähän tän blogin tilastoja! Erityisesti noi käytetyt hakusanat on mun mielestä tosi hauskoja! :D Ylimpänä oleva hakusana on se, mitä on käytetty eniten ja niin pois päin, kyllä te tajuutte :)

Käytettyjä hakusanoja: meikätyttö

"vain elämää.." site:blogspot.com

blogi "ninni lahti"

"nuori konduktööri"

kenen tyttöjä sinä olet

kuinka selittää kämppikselle muutetaan pois

meikätytön elämää

riitteessä

suklaaruokien historia

"söpö konduktööri" Jollain on selvästikin joku kiero fetissi nuorista ja söpöistä konduktööreistä, kun sitä on pariin kertaan googlesta etitty. Mutta omituisinta on, että hakutuloksena on tullu mun blogini! :D Okei, hehkutinhan mä parissa postauksessa junassa matkustamisesta, mutta emmä konduktööreistä kertonu ku parilla sanalla vaan. Mut en voi kuin ihmetellä, että mitä ihmettä tommosilla hakusanoilla on kuvitellu löytävänsä. Luettelon VR:n nuorista ja söpöistä konduktööreistä valokuvineen ja yhteystietoineen..? Noh, fetissinsä kullakin. Hakusana "blogi "ninni lahti"" on ehkä helppo arvata. Mä veikkaan että se on äiti, koska sen näppäimissä ei oo ä- eikä ö-kirjaimia :) Hakusana "suklaaruokien historia" oli itseasiassa yllätys. Tai siis yllätys oli se, että mun postaus tuli ensimmäisten joukossa siinä haussa. Postaus oli tietenki se, missä kerroin mun ja äitin Barcelonan reissusta ja suklaamuseosta :) Katsojia Kaiken kaikkiaan tähän mennessä 999 Katsojia viime kuun aikana 43 Katsojia viime viikon aikana 12 Katsojat tänään 1 Sivun katselut maittain top kolme Suomi 750 Britannia 115 Yhdysvallat 31 Luetuimmat tekstit top kolme Festina lente Maailman rumin matkalaukku Ihanaa jouluhömpötystä! Kommentit Kommentteja vain säälittävät 11 kpl (joista kolme itseni kirjoittamia) Eli nyt ihmiset alatte jättämään enemmän niitä kommentteja, olis kiva tietää että ketkä kaikki täällä vierailee :) Liikenteen lähteet Facebook Google meikatytto.blogspot Tiedoksi teille kaikille vakoilijoille siellä, mäkin siis vakoilen teitä! ;) Tai no käyn säännöllisesti tarkistamassa omat tilastot, kun ette te älyä jättää mulle niitä kommentteja! ;) En siis tietenkään tiedä, että kuka henkilö on mun sivuilla käyny, mutta saan vähän haisua siitä, että millasista lähteistä katsojia on. Toi Facebook on tietty kaikkein yleisin, kun siellä mun linkkikin on, joten ihan järkeen käypää :) Vakoillen, meikätyttö