En oo pitkään aikaan jaksanu kirjottaa. On ollu vaikka mitä mielessä ja tuntuu ettei energia riitä. Ja mähän lupasin jo etten valita enää siitä yhestä asiasta, ennenku oon saanu sen selvitettyä. Ja missä ollaan? No vattu nollapisteessä edelleen :D
Tuntuu, ettei oo mitään hyvää sanottavaa mistään tällä hetkellä. Kaikki vaan ärsyttää ja vatuttaa ja harmittaa. Joulu, työt, sosiaalinen elämä, kaikki. Töissä on nyt jo jonkin aikaa ollu kiireistä ja tuntuu, että pitää venyä äärimmilleen. Ja monta viikkoa on jatkunu kauhee sosiaalinen painostus työkavereiden ja jopa esimiehen taholta, että pitäis ottaa influenssarokote. Enkä aio. Mitä enemmän painostetaan, sitä vähemmän mua huvittaa se ottaa.
Joulusta on nyt eniten harmia. Joka vuosi on sama homma: kuka menee mummin tykö. Ukin kuoleman jälkeen ollaan yritety järkätä joku sinne, ettei mummin tartteis viettää joulua yksin. Tai siis lähinnä minä ja äiti ollaan järkätty. Viime vuonna mummi sit oliki yksin ja vaikka se yritti esittää muuta, niin kyllä sen huomas että joulu yksin ei ollukaan kauheen mukava vaihtoehto.
Mulla on kaks tätiä ja muutamia serkkuja. Vatuttaa ihan hemmetisti se, että miten hitossa se lankee aina mulle mennä mummilaan? Onhan se kivaa, ja tykkään ihan kauheesti käydä siellä, mutta tänä vuonna olisin halunnu mennä äitin tykö, koska haluaisin sitäkin nähdä joskus. Ja fakta on se, että mummilla ei enää kovin montaa joulua tuu olemaan. Niin onko muiden sukulaisten niin pirun vaikea tulla puolitiessä vastaan ja mennä iteki joskus pohjoseen ja pitää huolen, että mummilla on kiva joulu? Näköjään on. Yritä tässä sitten saada edes vähän joulumieltä, kun muut on niin itsekkäitä. Lopputulos: mun jouluilosta on lähteny puolet pois, mä joudun jälleen kerran luopumaan omista suunnitelmista ja stressaan ihan kauheesti.
Ei se mun puolelta niin iso uhraus oo, mutta harmittaa vaan, ku tuntuu että mä oon ainoo, jota kiinnostaa. Mun joulut mummilassa on ollu ikimuistosia, varsinkin viime vuosina. Ja tiedän satavarmana, että meillä tulee olee hauskaa, vaikka oltais vaan ihan kahestaan. Jotenki sääli, että muut sukulaiset ei nää asiaa samalla tavalla eikä tuu koskaan kokemaan yhtä ihania jouluja mummin kanssa, kun mä oon kokenu. Mut omapa on häpeänsä.
En jaksa tänä vuonna ees lähettää joulukortteja. Viime vuonna vähän hössäsinkin joulun suhteen, olin jossain jouluhuumassa ja väkersin kortit itse. Nyt ei huvita ostaa edes valmiita kortteja, eikä huvita laittaa mitään koristeitakaan. Ei jaksa.
Yritän kovasti päästä tästä stressistä ohi ja luulen että vuodenvaihteen jälkeen näyttää jo vähän paremmalta. Yhet isommat juhlat on tiedossa ja lisäks on pari uutta juttua ja harrastusta, joten ehkä se vähän piristäis? Toivotaan ainakin :)
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti