Kävin tänään kahvilla yhden hyvän ystäväni kanssa ja tietenkin puhe siirtyi jossain vaiheessa työasioihin. Pohdimme sitä miten raskasta töissä on ja kuinka paljon itsestään oikeastaan joutuu antamaan. Omasta persoonastaan siis. Sillä se on yksi meidän suurimmista työkaluistamme. Kaverini on aika räväkkä persoona, ja hän sanoo asiat usein suoraan. Hän on myöskin reilu siinä mielessä, että hän pitää muiden puolia siinä kuin omaansakin. Hän kertoi, että työpaikalla oli "vinoiltu" siitä, että hän pitää niin kovaa jöötä, että onko hän samanlainen pyryharakka myös kotona. Olimme molemmat samaa mieltä: miksi paljastaa oma todellinen minä, myös sen herkän ja pohdiskelevan puolen, kun siitä ei ole työn kannalta hyötyä?
Koen, että kun olen töissä, vallalla on "työminä". Se olen tietenkin minä, mutta eri tavalla kuin siviilissä. Esimerkiksi en usko, että pystyisin koskaan olemaan kenenkään työkaverini kanssa läheiset ystävät myös työn ulkopuolella. Kammoksun sitä, kun työkaveri pyytää kaveriksi Facebookissa. Sitä ei kehtaa kieltäytyä, mutta en halua että työkaverini näkevät kaikki asiani, sillä he eivät ole osa oikeaa elämääni. Myönnän, että työkaverini näkevät profiilini vain osittain. Jotkin asiat vain ovat sellaisia, että ne haluaa jakaa vain läheisten ihmisten kanssa.
Työ on raskasta osittain siksi, kun joutuu tekemään töitä omalla persoonallaan. On niitä päiviä, kun suoraan sanottuna muiden asiat ja ongelmat eivät kiinnosta paskan vertaa. Itsellä on vaikeaa, on nukkunut huonosti, ja jatkuva loskakelikin masentaa. Mutta asiakastyössä et voi näyttää sitä. Kuuntelet ja olet myötätuntoinen, lohdutat ja hoidat asiat kuntoon. Olet sillä hetkellä "työminä" ja vedät roolin aika pirun hyvin vielä kaiken lisäksi. Mietimme ystäväni kanssa, että joskus työpäivän jälkeen ei enää jaksa olla siviilissä niin kiva ja hyvällä tuulella, koska olet jo antanut kaiken hyvän ja kivuuden asiakkaillesi.
Itse sanon usein, että minulla on työminä ja siviiliminä, ja mitä vähemmän ne kaksi kohtaavat niin sen parempi. Monesti sitä ihmetellään, mutta haluan pitää nämä kaksi ihmistä erillään toisistaan. Kun olen töissä, olen töissä ja kun olen siviilissä, olen minä.
Ystäväni osasi tiivistää asian hyvin: tämän "paasauksen" tarkoitus on korostaa sitä, että ihmisellä on monia puolia, joita ei välttämättä
halua näyttää töissä, vaikka joutuukin antamaan itsestään paljon. Myöskin tietynlainen työrooli suojaa omaa todellista minää suurilta kolhuilta
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti