Kaikenlaista..

Tein pienen postauksen tässä joku aika sitten, kuten muutamat nopeat varmaan ehti lukemaankin.. :) mutta mutta, se oli pakko poistaa, kun se oli niin höpö!!! Olin tyttöjen kanssa viihteellä ja siinä tuli kaikenlaista pohdittua ja aamuyöstä sitten hieman humaltuneessa tilassa tulin tänne pohdintojeni kanssa :D Aamulla oli vain hatara muistikuva, että tuli netissä pyörähdettyä ja kun luin sen blogitekstin, niin pakkohan se oli poistaa!

Mutta siis, mitäs kaikkea tässä on tapahtunu. Joulu meni oikein mukavasti kahdestaan iso-siukun kanssa. Se oli laittanu mulle ruuat valmiiksi, kun tulin töistä. Illalla sitten sulateltiin jouluherkkuja ja availtiin lahjoja <3 Aivan ihanaa! :) Uusi vuosi meni töitä tehden, eipä siitä mitään muuta mainittavaa. Uuden vuoden jälkeen mulla oli vähän "lomaa" ja käväsin pohjosessa mummia moikkaamassa. Sain sieltä sit tietty jonku kamalan flunssan ja sitä oon tässä yrittäny parannella siitä asti.. :/ Pari soittotunnitki oon joutunu perumaan sen takia.

Tällä vkolla on ollu parit bänditreenit ja ne on sujunu ihan hyvin, joten ehkäpä tässä rupee olee flunssa jo selätetty! :) Meillä on pari uutta biisiä ja mä ainakin tykkään niistä tosi paljon. Ens vkolla pitäis kait alkaa äänittää noita mun osuuksia, mut saa ny nähä mitä siitäki tulee.. :D Kokeiltiin mein kitaristin kanssa tässä yks kerta ja mä olin ihan paniikissa! En tiiä miks sitä tilannetta sit niin paljon jännitti. Mut mul meni varmaan 20min siihen, että sain ylipäätään koottua itteni kasaan! :D Hengitys oli katkonaista, päässä humisi, kädet tärisi, kauheen tuskan hiki... ihan kamala ahdistus! Kamalaa, kamalaa...

Mut mähän en muutenkaan oo koskaan tykänny esiintymisestä, et kai jotain pientä esiintymispelkoaki on. Kyl se bänditreeneihin meno joskus tuntuu ihan ylivoimaiselta, mut aina oon uskaltanu kuitenki sinne mennä :D Ei se sit ryhmässä tunnu niin pahalta, kun on muitakin jotka soittaa kans väärin. Mut kun yksin soittaa ja joku kuuntelee vierestä niin se on ihan kamalaa. Tulee samanlainen olo kun joskus nuorempana soittotunneilla. Että toinen on siinä arvostelemassa ja kuuntelee niitä virheitä vaan koko ajan. Niin, että mulle on se tunne jääny etten uskalla/kehtaa soittaa, jos tiedän että joku kuuntelee mua. Sillon iskee se paniikki. Vaikka osaiskin soittaa, niin sitten siinä tilanteessa jännittää niin paljon että mikään ei onnistu. Soitonopettaja on yrittäny ehdottaa mulle orkesterisoittoa, mut emmä jaksa sellasta ainakaan vielä. Mä en halua sitoutua mihinkään, enkä edes töiden takia pysty. Ja nyt on niin paljon kaikkea muutakin, etten halua ottaa stressiä mistään orkesterista! Orkesterisoitto tietty omalla tavallaan auttais siihen jännitykseen, mut nyt ei yksinkertasesti viel pysty.

Semmosia ilouutisia sain eilen, että sain vakipaikan! :) On mul nyttenki melkeen kaikki vakipaikan edut, mut kyl se vakipaikka antaa semmosta turvallisuuden tunnetta. Joten nyt sit taas uus työympäristö ja työkaverit, joten kaikkea uutta tiedossa! :) Mut eiköhän toi sopeutuminen tapahdu suht kivuttomasti, kun nyttenkin on monta työpistettä ja joutunu tutustuu niin paljon uusiin ihmisiin.

Taas tätä jaarittelua, mut kiva kun jaksatte lukea :)

Teijän,

meikätyttö