Yhdessä asumisen iloja

Jopas on päivät vieriny eteenpäin ja hyvin on menny :) Vielä ei kämppis oo ainakaan mun ruokaa myrkyttäny ;) On kyl kivaki ku on joku kaveri, illat menee paljon rattosammin, ja ehtisin jo tottua seuraan ton mun pohjosen seikkailun aikana :) Kiva kun on toinen pitämässä huolta, esim. ostaa toiselle nessuja kun sillä on flunssa, tai soittaa että tarviitko kaupasta jotain erityistä. Tuntee ittensä ihan tarpeelliseksikin!

Mun kämppä on ihan kauheen kylmä ja nyt on kämppiksestä se hyöty et yöllä on kivempi nukkua, ku on lämmin. Hyvin oon tottunu tähän nukkumisjärjestelyyn, ainaki omasta mielestä. Tiiä tosta kämppiksestä sit.. Ku mä kuitenki on tämmönen läheiskammonen, ni pahin pelko oli just se, et miten toi nukkuminen sit sujuu. Et jos mä vaan pyörin ja hyörin enkä saa ollenkaan nukuttua. Nii juu, tietämättömille tiedoks että mulla on vaan yksiö, ja kämppiksen kanssa nukutaan samassa sängyssä! Ku on tottunu nukkuu yksin ja siihen, että saa vallata koko sängyn, ni vaatii aika pal totuttelua nukkumaan toisen kanssa. Mut tosiaan, kyl tää ihan hyvin on tästä lutviutunu :)

Tuntuu, että ruokaan on menny pal vähemmän rahaa ku yksin asuessa. Ja ruokaa tulee myös oikeesti tehtyä joka päivä. Monesti saatoin lämpimän aterian korvata pelkällä leivällä ( ja useimmiten jollain herkulla), joten ei ihmekään ku koko ajan tekee mieli jotain ja tuntuu et on nälkä. Ruuan suhteen sovittiin, että kumpikin omalla vuorollansa tekee ruokaa ja maksaa ostokset. Niin ne kulut menee sit aikalailla puoliks. Ja jos haluu jotain erikoista vaan itselle, niin sen maksaa sitten itse. 

Yks ilo on kans se, että kun toinen on kipee, niin toinenki saa sen taudin ihan saletisti! <3 Veikkailtiin just, että ku kämppiksellä alko flunssa, ni ei kauan kestä ku se mullaki on. Ja niinhän siinä sit kävin. Toivotaan, et tän talven sairastelut oli sit siinä, ei tekis kauheesti mieli enää maata raihnasena sängyn pohjalla..

Täs on kyl kans oppinu aika paljon ottaa toista ihmistä huomioon. Tietysti ku näin pienessä kämpässä asutaan, niin väkisinki tulee niitä yhteentörmäyksiä, mut viel ollaan onneks semmosilta vältetty :D eiköhän seki aika jossain vaiheessa tuu. Onhan se molemmille vaikeaa, kun toinen tekee työtä arkena ja toisella on kolmivuorotyö ja aikataulut niin erilaiset.

Töissä sujuu samaan malliin ku ennenki, tämmöstä totuttelua vielä. Yks kaveri kysy, että miten on menny ja sanoin, et kysy uudestaan parin viikon päästä :D Mä en vielä mitään lopullista mielipidettä halua sanoa, et katotaan muutama viikko. Ja jos sillon viel tuntuu, et tää onki aika hanurista, ni sit mietitään asioita uusiks. Päivä kerrallaan :)

Flunssan kourissa kärvistellen,
meikätyttö

Sopeutumisia

Eka viikko kotona takana. Lempeä lasku, ku oli kämppis seurana :) Nyt jäin viikonlopuks yksin ja tunne on ihan kamala! Ja ylipäätään tajuta se, miten läheisriippuvaiseks ehdin tulla! :D Koti tuntuu kauheen kylmältä ja yksinäiseltä. Oon koko ikäni asunu kerrostalossa, ja niihin ääniin on tottunu. Mut nyt ne kuuluu paljon kovempaa ja heti pelästyin kaikkia rasahduksia. Kun on kaveri, niin ylimääräset risahdukset voi laittaa kaverin piikkiin eikä niitä niin ajattele eikä pelkää. Mut annas olla heti ku on yksin ni jopa pelkää!

Uuden kämppiksen kans on menny mun mielest hyvin. Ollaan sovittu työnjaosta ja laskujen maksamisesta ja hyvin meni työnjako täl vkol. Saa nähä miten tulevaisuudes lipsun :D Illat on menny rattosasti, vaikkei mitään erityistä olla tehtykään. Mut pelkästään toisen seura on mukavaa, vaikkei mitään tekemistä oliskaan.

Uudesta työtä en viel osaa sanoa, vast kaks vuoroa takana, joten semmosta tuntumaa ei oo viel ehtiny saamaan. Toivotaan, että fiilis tästä paranee. Niinhän se aina alussa on uuden oppimista ja talon tavoille totuttelemista. Kaikkea häslinkiä. Ja uudet ihmiset joihin pitää tutustua. Hieman rasittavana koen tän, että taas uus paikka ja taas täytyy opetella kaikki alusta. Mut tää oli mun valinta, joten mitäs tässä valitan :D

Mieli on vähän alamaissa vieläkin, toisaalta tuntuu et siit on jo ikuisuus ku tulin takas, ja toisaalta et siitä on ihan hetki. En oo varmaan ihan sopeutunu viel. Koti on tietty aina koti, mut kummasti sitä vaan toisen ihmisen seuraan tottu ja nyt kaipaaki. Yritin päivällä saada unen päästä kiinni ja pyörin vaan ja mietin asioita. Jo etukäteen stressasin sitä ku toi kämppis muuttaa pois, et miten mä sit pärjään yksin. Voi ku oon ihan hassu välillä :) Oonhan mä asunu omillani jo monta vuotta, 17-vuotiaasta asti. Paitsi nyt mulla välähti! Katos ku en aikasemmin hokannu! Mullahan on melkeen koko ajan ollu lemmikki seurana! Nonii, sehän selittää jo paljon! Siis siitä yksinäisyyden tunteesta.

Mut noin kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko on menny ihan ok. En nyt sanois hienosti tai loistavasti, kun siltä ei oikeesti tunnu. Toki tääl on enemmän tekemistä, jo nyt oon käyny musikaalissa ja ikeassa ja kavereitten kans kahvilla. Mut ku mieli on maassa, ni se on maassa. Kaipa se täst kohenee, ku arki alkaa rullaamaan :) Jotain säpinää ja tekemist vois kyl keksii!

Arjen ihanuutta odotellen,
meikätyttö