Joutenoloa

Laitoin yhteen rekryfirmaan hakemuksen, sielta soitettiinki heti mulle. Yhteyshenkilo jarkkas haastattelun, ja ma sain paikan! Jee! :) Silti kestaa viel ennenku voi alottaa, taalla tehaan yleensa rikosrekisterin tarkistus, sitten viela pitaa toimittaa viimeisimmat labrat ja mita rokotteita on ottanu. Sit viela tyoterv. hoitajan tarkastus. Aika paljon paperihommaa ennenku tyot voi ees alottaa.

Lisaks taalla on todella vaikeeta avata pankkitilia! Tarvii yleensa olla kaks "todistusta osoitteesta", yleensa talla tarkotetaan etta omalla nimella on sahko- yms. talouslasku. No, mullahan ei niita oo kun asun taalla aitin kanssa.

Joten tassa vaan odottelen, etta kaikki paperihommat tulis kuntoon ja ma voisin vihdoin alottaa tyot! Alkaa taa joutenolo jo tylsistyttaa. Unohdin ottaa kutimetki mukaan, olis edes voinu tassa odotellessa kutoa jotain! :D

meikatytto

Taalla ollaan!

Olipa ihana nukkua pitkaan! Tosin jossain vaiheessa herasin, et mika kumma aani tuolta ikkunan takaa kuuluu!? Noh, silmat sikkarassa ja hiukset pystyssa vaantaydyn sohvalta kattomaan, niin siella oli joku aija ikkunan takana pesemassa niita ikkunoita! :D

Tyohakemuksia oon lahetelly, eipa juur muuta uutta :)

meikatytto

Ja se jatkuu sittenki!

Blogi nimittäin! Mulla oli (ja on edelleen) kauhee työstressi päällä. Töissä on enimmäkseen ihan paskaa enkä kestä sitä. Otinpa sit puol vuotta virkavapaata ja lähen Lontooseen töihin! :D Et sil viisiin. Työpaikkaa ei viel oo, mut en jaksa stressata enää.

Huomenna jo lähtö. Olin tänään käymäs viel mummin tykönä ja itkuhan mulla tuli ku lähin sieltä. Mummi seiso ikkunassa viel kattomassa perään ja vilkutti mulle. Mä vilkutin takas. Sit pitiki juosta bussiin ja noh, siellä sit hanat aukes. Onneks ei ollu ku pari muuta bussissa ja bussiki ihan pimeenä. Kotona jo vähän nauroin, että oon mäki yks tämmönen pillittäjä.

Mummihan tosiaan melkeen vuos sit muutti tänne. Oon aika pal viettäny sen kaa aikaa, ollu usein yötäkin. Se oli iso-siukulle kuulemma eilen sanonu et entä jos se jääki sinne. Ja naurahtanu päälle, muka vitsinä. Mut siukku sanos et siit huomas et se on pohtinu sitä. Tänään mummi sano, et nii sun tarttee omat tavarat vissiin ottaa mukaan, on yöpaitaa ja laturia yms. No mä siihen vastasin, että älä ny hulluja puhu, oon tuonu ne tänne ettei tartte raahata koko ajan edestakasin, odottaa täällä sit valmiina ku tuun takas. Ni se sit vähän ilosemmin tokas, että niin mitäpä sitä turhaan raahaamaan, odottaa täällä sit. Mä vielä mainitsin että tuun jo muutaman vkon päästä käymään joka tapauksessa, ni nähään sillon sitten. Vaan kyl se lähteminen on aina niin vaikeeta.

Mut täältä kannattaa välil tulla tsekkaa kuulumisia!

meikätyttö

Vihdoinkin

Blogi on ollu hiljanen jo pitkän aikaa. Osittain siksi, että en oo jaksanu kirjottaa mitään, kun ei oo mitään erityistä kerrottavaakaan ollu. Osittain siks, että oma tietokone kosahti jo muutama kuukausi sitten, eikä oo muualla pystyny päivittää.

Oon ollu stressaantunu jo niin pitkän aikaa, etten ees muista koska en olis ollu. Kirjotin tästä samasta aiheesta jo ainaki vuos sitten, hehkutin sitä, että kohta on uusi vuosi ja uudet harrastukset ym. Jaksaa taas paremmin. No onhan niitä uusia juttuja tullukin, mutta stressi ei oo hävinny mihinkään. Ehkä senkin takia oon ollu niin laiska kirjottamaan tänne. Tuntuu etten aina jaksa valittaa samasta asiasta (eikä muut siitä lukea ;)

Työstä se suurin stressi tulee ja yritän kovasti keksiä keinoja, jolla jaksais töissä paremmin. Kyllä mä tätä tilannetta vielä siedän, mutta olis se vaan mukava jos pian helppais. Ei jaksa aina olla väsyny ja kärttynen.

Yks iso asia mikä on muuttunu, on se että vihdoin ja viimein pääsin mun ihastuksesta yli! :D Tästä on jo useempi kuukausi, alkutalvesta nähtiin ja katoin sitä ja yhtäkkiä katoin uudestaan ja mietin, että mitäköhän mä tossa tyypissä oikeen näin. Mun ongelma on se, että ihastun tosi syvästi ja pitkään, ja yli pääseminen kestää kauan. Mut nyt loppujen lopuks oon tosi tyytyväinen, etten tehny tilanteelle mitään. Tiedän, et jälkikäteen olis harmittanu et ois tehny itestään ihan pellen. Mut nytpä ei harmita :)

Alan vähän kypsytellä ajatusta blogin lopettamisesta. Täs on ollu nyt niin pitkään hiljasta, että en tiiä onko enää järkeä tätä pitää. Alunperinki alotin vaan sen takia, että kaverit voi lukea mun kuulumisia pohjosen keikan ajalta. Ja siitä on vierähtäny jo pari vuotta. Uuden koneen hankkimisessa kestää vielä jokunen kuukausi, kännykällä ku nykyään pärjää, niin ei välttämättä tarvi kotikonetta. Katotaan tilannetta uudestaan, sit kun olen hankkinu koneen. Josko sitten pystyis paremmin päivittää tätä?

Hyvää työviikon alkua kaikille, mä nautin vielä parista vapaapäivästä :)
meikätyttö

Ihanaa, loma!

Tänään alkaa kesäloma ja tulee kolmen viikon nettitauko. Tänne olen nyt harvemmin kirjoitellut, kun eipä sitä asiaa ole ollut. Kaikki on hyvin, eikä mitään isompaa draamaa ole tapahtunut sitten viime kerran ;) Viime tekstiin vielä palatakseni voisin mainita, että jätän tämän kyseisen ihmisen omaan arvoonsa ja jos tyyppi joku päivä ihmetelee, että miksi minusta ei kuulu mitään, niin siinäpähän miettii.

Hyvää kesää kaikille, oli lomaa tai ei, nautitaan ja pidetään hauskaa! :)
meikätyttö

Ystävyydestä

Olin jokin aika sitten syömässä kavereideni kanssa ja jäin miettimään paljon meidän porukkaa sekä muitakin ystävyyssuhteitani. Voisin sanoa, että oikeastaan yläasteelta asti meitä on ollut aika tiivis kaveriporukka. Välillä porukka on ollut isompikin, mutta elämä on heitellyt ihmisiä ympäri maailmaa.

Tämän porukan kanssa on tullut koettua kaikenlaista, murros- ja teini-iän vaikeimmat kasvuvaiheet ja nyttemmin varhaisaikuisuuden räpiköinnit. On nähnyt ihmiset pahimmillaan ja parhaimmillaan :) Toiset ihmiset ovat tiettynä aikana olleet tärkeämpiä ja läheisempiä kuin toiset. Toisten kanssa on ollut joskus pahojakin riitoja (niiltä ei tosin tyttöporukassa voi välttyä.. ;) Mutta olen sitä mieltä, että tämän jäljelle jääneen ydinporukan kanssa tullaan aina olemaan hyviä kavereita, tässä on jo niin paljon kestetty toinen toisiamme, että täydellinen välirikko on aivan mahdoton ajatus! Rakastan mun tyttöjä yli kaiken ja vaikka tuleekin välillä aikoja, ettei nähdä pitkään aikaan, niin aina pystytään jatkamaan juttua siitä mihin se jäi. En voi osoittaa ketään tiettyä ja sanoa, että hän on just se paras kaveri, vaan kaikki mun tytöt on mulle yhtä rakkaita ja tärkeitä. Jokainen omalla tavallaan.

Ydinporukan lisäksi minulla on muutama hyvä kaveri tullut koulun/työn/harrastusten kautta. Näistäkään en voi osoittaa ketään erityistä ja parasta. Jokaisessa on niin erilaisia piirteitä. Toisinaan kaipaa sen menevän sinkun seuraa, jonka kanssa voi pohtia sinkkuuden syvintä olemusta lasillisen (tai parin..) kera. Toisinaan kaipaa sitä pariutunutta kaveria, jonka tykö voi poiketa iltateelle ja olla vaan ja istua rauhassa tekemättä mitään.

Kaikki varmaan jo tietää, että mun kaikista rakkain sydänystävä on Miilosa. Meillä on Miilosan kanssa takana niin pitkä historia, etten voi kokea ikinä mitään samanlaista kenenkään muun kanssa. Miilosa tuntee mut kaikista parhaiten, mun pelot, salaisuudet, toiveet ja unelmat. Se kestää mua, vaikka mulla on ihan kauhee kärttykohtaus päällä (nyt puhutaan jo supernova-tasosesta paskaraivarista potenssiin kymmenen. Ja sitä ei oo kuulkaas ihan kauheen moni onneks päässy todistaa..) Se tykkää musta, vaikka mä oonki ihan kauheen ärsyttävä, näsäviisas, perfektionisti ja kusipäinen ämmä. Se tietää, että kyynisen ja kovan kuoren alla mäkin oon oikeesti pehmee. Se tietää, että vaikka mä oon kaksmielinen ja härski pervo, niin oikeesti mäkin uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Se nauraa paljon, ja useimmiten mulle eikä mun jutuille :D Miilosa on nyt ja aina kaikkein parhain! <3

Jokin aika sitten sain aika pahasti takkiin eräässä kaveruussuhteessa. Kuulin, että eräs kaverini on puhunut minusta paskaa selkäni takana, ja alusta asti vain teeskennellyt olevansa ystäväni. Syytä en tiedä, eikä kiinnostakaan. En aio sen suuremmin masentua tästä, tämä kaikki sai minut huomaamaan vielä paremmin kuinka ihania ihmisiä minulla jo on elämässäni, mutta täytyy myöntää että ensi kerralla en ole yhtä luottavainen...

Kiitos teille rakkaille ystäville ja kavereille, että olette elämässäni! <3

meikätyttö

niin säälittävää..

.. ihanku joku teinityttö! Kävin vakoilemassa sen kuvia Facebookissa ennen ku pistin nukkumaan. Nolo! :D

kevättä rinnassa,
meikätyttö