Ystävyydestä

Olin jokin aika sitten syömässä kavereideni kanssa ja jäin miettimään paljon meidän porukkaa sekä muitakin ystävyyssuhteitani. Voisin sanoa, että oikeastaan yläasteelta asti meitä on ollut aika tiivis kaveriporukka. Välillä porukka on ollut isompikin, mutta elämä on heitellyt ihmisiä ympäri maailmaa.

Tämän porukan kanssa on tullut koettua kaikenlaista, murros- ja teini-iän vaikeimmat kasvuvaiheet ja nyttemmin varhaisaikuisuuden räpiköinnit. On nähnyt ihmiset pahimmillaan ja parhaimmillaan :) Toiset ihmiset ovat tiettynä aikana olleet tärkeämpiä ja läheisempiä kuin toiset. Toisten kanssa on ollut joskus pahojakin riitoja (niiltä ei tosin tyttöporukassa voi välttyä.. ;) Mutta olen sitä mieltä, että tämän jäljelle jääneen ydinporukan kanssa tullaan aina olemaan hyviä kavereita, tässä on jo niin paljon kestetty toinen toisiamme, että täydellinen välirikko on aivan mahdoton ajatus! Rakastan mun tyttöjä yli kaiken ja vaikka tuleekin välillä aikoja, ettei nähdä pitkään aikaan, niin aina pystytään jatkamaan juttua siitä mihin se jäi. En voi osoittaa ketään tiettyä ja sanoa, että hän on just se paras kaveri, vaan kaikki mun tytöt on mulle yhtä rakkaita ja tärkeitä. Jokainen omalla tavallaan.

Ydinporukan lisäksi minulla on muutama hyvä kaveri tullut koulun/työn/harrastusten kautta. Näistäkään en voi osoittaa ketään erityistä ja parasta. Jokaisessa on niin erilaisia piirteitä. Toisinaan kaipaa sen menevän sinkun seuraa, jonka kanssa voi pohtia sinkkuuden syvintä olemusta lasillisen (tai parin..) kera. Toisinaan kaipaa sitä pariutunutta kaveria, jonka tykö voi poiketa iltateelle ja olla vaan ja istua rauhassa tekemättä mitään.

Kaikki varmaan jo tietää, että mun kaikista rakkain sydänystävä on Miilosa. Meillä on Miilosan kanssa takana niin pitkä historia, etten voi kokea ikinä mitään samanlaista kenenkään muun kanssa. Miilosa tuntee mut kaikista parhaiten, mun pelot, salaisuudet, toiveet ja unelmat. Se kestää mua, vaikka mulla on ihan kauhee kärttykohtaus päällä (nyt puhutaan jo supernova-tasosesta paskaraivarista potenssiin kymmenen. Ja sitä ei oo kuulkaas ihan kauheen moni onneks päässy todistaa..) Se tykkää musta, vaikka mä oonki ihan kauheen ärsyttävä, näsäviisas, perfektionisti ja kusipäinen ämmä. Se tietää, että kyynisen ja kovan kuoren alla mäkin oon oikeesti pehmee. Se tietää, että vaikka mä oon kaksmielinen ja härski pervo, niin oikeesti mäkin uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Se nauraa paljon, ja useimmiten mulle eikä mun jutuille :D Miilosa on nyt ja aina kaikkein parhain! <3

Jokin aika sitten sain aika pahasti takkiin eräässä kaveruussuhteessa. Kuulin, että eräs kaverini on puhunut minusta paskaa selkäni takana, ja alusta asti vain teeskennellyt olevansa ystäväni. Syytä en tiedä, eikä kiinnostakaan. En aio sen suuremmin masentua tästä, tämä kaikki sai minut huomaamaan vielä paremmin kuinka ihania ihmisiä minulla jo on elämässäni, mutta täytyy myöntää että ensi kerralla en ole yhtä luottavainen...

Kiitos teille rakkaille ystäville ja kavereille, että olette elämässäni! <3

meikätyttö