Nyt saa synkistelyt riittää!

Eihän sitä jaksa aina olla naama rutussa ja pahalla mielellä! Mitä lie loman jälkeistä masennusta olikaan, mutta nyt se saa luvan olla ohi! Työstressi pikkasen vaivaa, mutta eiköhän sekin tästä rupee pian helpottamaan. Vähän stressaa se kun joutuu niin monessa eri työpisteessä kiertämään. Aina uudet ihmiset ja työtavat. On siinä kuulkaa opettelemista. Ja sit tuntee ittensä aina ihan tyhmäks, kun tuntuu ettei mitään osaa ja joutuu miljoona kertaa kysymään yksinkertaisiakin asioita. Mutta kyllä se tästä pian rupee helpottaa, kun oppii talon tavoille :)

Oikeen ihana syksy on ollu, olen nauttinu täysin siemauksin raikkaasta ilmasta ja kauniista väreistä! Vesisadekaan ei haittaa, kun pukeutuu hyvin. Tekis mieli vaan läiskytellä vesilätäköissä ja kieriä lehtikasoissa! Sateen jälkeen ilmakin tuoksuu niin hyvältä, raikkaalta. Syksyllä tosin tuoksu on ehkä jo vähän sellainen, miten sitä nyt kuvailis.. sellainen surullinen (voiko tuoksusta sanoa niin? no anyway) Maa tuoksuu vähän pistävältä, kuolleelta. Maa vetää ravinteet talteen uutta kevättä varten ja valmistautuu kylmään ja pitkään talveen. Tässä rupeen kyllä odottelemaan jo talveakin, on ihana pukea kunnolla päälle, pipot ja lapaset ja kaikki! Ja saa hyvällä omalla tunnolla kääriytyä vilttiin ja juoda kuumaa kaakaota, ulkona kun on niin kylmä keli että pitää lämmitellä. Kun olis vielä joku kiva tyyppi, jonka kanssa lämmitellä! :)

Oon nyt suunnitellu jo työvuoroja, yli vuodeks eteenpäin! :D Ehkä hieman liioittelua, mutta mä niin tykkään suunnitella kaikenlaista. Ja musta on kiva tietää, mitä seuraavat viikot tuo tullessaan. Ja kun on suunnitelmat selvät, niin osaa varautua sitten äkkinäisiinkin tilanteisiin. En tiedä missä vaiheessa musta on tämmönen kontrollifriikki tullut, ehkä äiti osaa valaista asiaa? ;) Ehkä se on vähän sitäkin, että kun maailma ja elämä muutenkin on niin kaaottista, niin tuntuu että ees joku osa elämästä on hallinnassa. Mä tiedän, että oon joskus (... no hitto vieköön, myönnetään! useimmiten ) ihan höpö ja mahdoton kaikkien näitten juttujeni ja neuroosieni kanssa, mutta onneks te mun rakkaat ja ihanat jaksatte mun kanssa! :)

Jos joskus tulis alanvaihto eteen niin, musta tulis varmaan joku partyplanner tai vastaava. Mikä on kummallista sinänsä, koska mä en erityisemmin tykkää askartelusta. Eikä mulla oo minkäänlaista taiteellista silmää semmoselle näpertelylle. Mut toisaalta, kun suunnittelin niitä omia valmistujaisia, niin olin kyllä ihan innoissani hommasta! Koristeet, servetit, menu, musiikki, aterimet ja astiat, aikataulut, värit teemoittain ym. Puhumattakaan siitä kaikesta näpertelystä, jota joutui koristeiden takia tekemään. Erään kaverini kommetti olikin: "Suunnitteletko sä nyt häitä vai valmistujaisia varten!?" :D Ehkä tämä osittain selittyy sillä, että oon horoskoopiltani neitsyt..? ;) Tykkään hei suunnitella ja kontrolloida!

Tässä tätä juttua taas teille, mun rakkaat ja ihanat :)

Nautitaan syksystä ja sen kauniista väreistä, säilötään kuluneen vuoden antimet talteen ja odotellaan niitä talven kylmiä iltoja kun saa käpertyä jonkun läheisen kanssa lämpimään vilttiin ja juoda kaakaota! Nautitaan näistä pienistä, ihanista hetkistä <3
meikätyttö

Masistelua

On syksy ja on pimeää ja kylmää ja mä oon ihastunu. Ihan perseestä koko homma! Mä en vaan voi lakata ajattelemasta sitä tyyppiä, kaveritki on jo kyllästymiseen asti saanu kuunnella mun tyhmiä juttuja :D Kaikkein pahinta on, että kun ei uskalla tehä asian eteen mitään. Mä oon muutenki niin huono tekemään alotteita. Tosin niin kait kaikista tuntuu. Sitä pistää ittensä likoon ja lopputulos saattaa silti olla pakit. Se on se suurin kynnys varmaan. Kuten sanoin, ihan perseestä. Jos voiski aikusena olla asiat yhtä mutkattomia ku lapsina. Meikätyttö 5 vee: "Se Mikko on kyllä aika kiva. Oikeastaan tosi kiva. Minä ihan rakastan Mikkoa! " :) Sit me Mikon kanssa pussattiin koulun rappusilla ja meijän piti isoina mennä naimisiin. Helppoa ku mikä!

Kaiken ton yllä olevan lisäks mua vaivaa loman jälkeinen masis! Ihan kaamee shokki tulla viiden vkon jälkeen takas kotiin. Ensin pyörähdin Lontoossa pari viikkoa, sen jälkeen junailin itseni mummilaan! Olipa ihanaa olla mummin herkkuruokien äärella :P Kävin tietty Rovaniemelläki vähän bailaamassa. Sitten viikon mittainen (ja erittäin ansaittu!) löhöloma Rhodoksella! Aah! Kokonainen viikko pelkkää auringonpaistetta ja rentoutumista. Ja mikä odottaa kun palaa kotiin? Kamalan kylmä ilma ja työt! On tässä motivaatio kyllä koetuksella! Tää on itseasiassa ihan uus kokemus mulle. Mullahan ei koskaan aikasemmin oo ollu ihan oikeeta lomaa oikeesta työstä. Joten tämmönen loman jälkeinen masis on ihan erikoista. Onko kenelläkään mitään ehdotuksia miten tälläsestä selviää? :D

Ja kolmas asia, joka häiritsee on mun ranne. Leikkaus sinänsä meni hyvin mutta... paraneminen onkin osottautunu vähän ongelmalliseksi. Kipua ei kauheesti enää oo, lähinnä käsi on tosi kosketusarka. Eikä ranne ei taivu enää samalla tavalla ku ennen. Ja tässä on ihan kamala patti keskellä. Lisäks arpi näyttää ihan ripsipiirakalta. Ei pal naurata. Arpikudos on kaiketi kasvanu pariin jänteeseen kiinni, joten peukalon liikuttaminen tuntuu inhottavalta. Joten ei ihmekään että on tällänen down fiilis nyt :(

Yleensä oon aika positiivinen ihminen, mut nyt ei vaan jaksa olla ilonen. Ehkä ens vkolla.

Lievästi synkistellen,
meikätyttö

Fiilistelyä

Keikka oli huikea! Ei sitä muuten voi kuvailla :) Tietenki mua jännitti ihan kamalasti, mut hyvin se loppujen lopuks meni. Sain jopa jotain ääntä tulemaan soittimesta :) Puolessa välissä rupesin vähän stressaamaan ja ilmekin oli sen näkönen. Kaveri lavan reunassa näytti sormilla, että nyt suupielet ylöspäin! :) Mä yritin, mut jännitys helppas vasta ihan esityksen lopussa. Pari viimestä biisiä oli tosiaan ne mitä eniten jännitin, niissä oli eniten korkeita nuotteja, ja ne on mulle niitä vaikeimpia. Olin ihan paniikissa, et emmä niitä saa soitettua ja meinasin jähmettyä ihan kokonaan. Sit sain kuitenki itteni psyykattua ja soitin biisit ihan kelvollisesti :) mietin itekseni, että hitto vieköön oonhan mä ne treenikselläki saanu joka kerta soitettua, joten miks en sit tällä kertaa! Sitä toistelin itelleni ja tulihan ne nuotit sieltä! :)

Setin jälkeen olin ihan adrenaliinitäpinöissä ja kädetki tärisi ihan kauheesti, aivan mahtavaa!!! Jännitys tietty purkautu niin, että oli vaan pakko halata kaikkia mahdollisia ihmisiä siinä ja heti! :) Kaikki on myös saatu videolle, joten sitä odotellessa ;) Oman setin jälkeen pystyki sit relaamaan ja alottaa juomisen :D Haha! Loppuilta meni oikeen kivasti, mitä nyt vähän nolasin itteäni mut eipä siinä mitään uutta, heh :) Meikätyttö:" Mä oon shiish niiiiin tyytyväinen, et te kaikki ootte tänään täällä jakamassha tän kokemukshen mun kanssha! Te ootte niin ihania!" Zat: " Taitaa muuten olla Jallu, mikä nyt puhuu!" Mut voin mä sanoa ihan muutenkin, että tykkään teistä kaikista pikku piirakanpalasista ihan hirmuisesti! <3

Haluun vielä kiittää kaikkia, jotka olitte paikalla, fiilis ei ois ollu sama ilman teitä! Olisin jännittäny varmaan vielä enemmän! Kiitos iso-siukulle meikistä, Saaralle kyytitsemisestä, Ilonalle grillimestaroinnista ja kuvauksesta, Essille yöpaikasta ja kaikille muille hyvän tunnelman luomisesta! :) Toivottavast teillä oli yhtä kivaa ku mulla! Seuraavana aamuna vointi oli yllättävän hyvä, ei ollu kotitonttu käyny tekemässä ilkeyksiä! ;)

Tänään oli mun viimeset bänditreenit vähään aikaan ja voin kyl sanoo et mul tulee vähän ikävä tota soittamista :) Mut mä olen nyt vihdoin ja viimein menossa ranneleikkaukseen, joten parantelen sitä tässä seuraavat vkot. Koska muutenki päivittelen tätä blogia vähän laiskalaisesti, niin saatte sen muutaman vkon odotella seuraavaa juttua! :)

Fiilistellen ja seuraavaa keikkaa odotellen,
meikätyttö

ps. kuvia tulossa, kunhan niitä jostain saan! :)

Voi APUA!!! :)

Voi ei, keikkaan on enää... ootas *laskeskelee*... neljä yötä!!!!!!! OHO! :) Tänään vedettiin viimeset yhteiset bänditreenit ennen keikkaa, ja mun mielestä ne meni aika persiilleen :D Tai sit se olin vaan mä! Vähän jo jännitti ja silleen. Mä oon niin täpinöissä, etten millään malttais istua aloillani! Mä oon ihan varma, et just ennen keikkaa jäädyn ihan totaalisesti enkä saa soittimesta tulemaan pihahdustakaan! Ihan kamalaa ja ihanaa samaan aikaan! :) Mä oon varmaan ihan pöhkö ennen perjantaita! :)

Vkonloppu Tampereella meni upeasti! Käytiin ex-kämmpiksen kans leffassa ja sit grillailtiin. Oli todella perinteinen tyttöjen ilta, ensin saunottiin ja grillattiin. Sit alettiin juomaan :P Mansikkamargaritoja, piña coladaa, raparperishotteja, punkkua (joka oikeesti olikin glögiä :D ja vähän lonkeroa. Sit mentiin tanssimaan Fiesta Afrikaan niin että hiki roiskui! :) Aamulla nautittiin krapulasta ja katottiin parasta mahdollista viihdettä eli Transformers leffat putkeen!

Turussa taasen on ollu vaikka mitä meininkiä! Pidin Hömppäwear kutsut ( käykääs kattomassa La la shop täällä bloggerissa! :) Tiistaibingossakin on tullu notkuttua, vaikka yhtään palkintoa ei olla onnistuttu saamaan :(
Leffaseuraa on onneks löytyny iso-siukusta ja parista kaverista, joten ei oo jääny uutuusleffat kattomatta :) Ja kaiken huippuna meillä oli suklaafondue-ilta!!! NAM! Aivan mahtavaa, kelpais kyllä useemminki :) Siel oli vaik mitä kaikkee herkkuja, mansikoita tietty, vaahtokarkkeja, aprikooseja, viinirypäleitä, kirsikoita ja SKUMPPAA! Aijai, ku oli hyvää :) Sit yritettiin harjotella pussailua kirsikankannoilla, semmosen jos saa suussa solmuun niin on kuulemma hyvä pussaamaan. Tiedä siitä sitten :)

Ja mäpäs pääsinki tänä kesänä festaroimaan ja siitä kuuluu kiitos mun ihanalle iso-siukulle! Mää tykkään susta ihan kamalasti!!! <3 Siukku järkkäs meille VIP-liput Down By The Laituriin! Jesh! Käytiin kattomassa Staminaa, W.A.S.Pia ja The 69 Eyesia, oli aivan mahtava keikka! Ei siinä vip-passissa muuten mitään erityistä ollu, mut siel oli sit myös vip-vessat! Se tais olla koko lipun paras anti! :D No tietty sil pääsi alueelle ilmatteeks sisään, että oli siitä sekin etu :) Oli aika erilainen kokemus tohon Ruissiin verrattuna, silleen parempi et kaikki oli niin lähellä ja kotiin pääsi äkkiä :)

Mut ens vkonloppuun palatakseni vielä.. Eli me lähetään tyttölöiden kanssa jo perjantaina vähän humpalle :) Äitikin tulee käymään ja mennään porukalla syömään johki kivaan paikkaan. Illalla meno jatkuu minne jatkuu. Lauantaina pojat nappaa mut kyytiin ja mennään tekemään sound checkiä ( ai ku kuulosti coolilta! :) Meijän soittovuoro on ihan keskellä ja illalla sit juhlitaan oikeen kunnolla! Sunnuntaina saattaa olla vähän heikko olo, mut on se sen arvosta sitten! :) Mä laitan kuvia ja matskua jossain vaiheessa keikan jälkeen, joten saatte siihen asti ootella näitä kulttuurinautintoja, te jotka ette pääse keikalle meitä kattomaan :)

Ihan täpinöissä ja pöhkönä,
meikätyttö

Jännitys tiivistyy!

Täytyy myöntää, että nyt jännittää! Apua! :) Ihan kivasti jännittää, mutta oon ihan varma et paniikki iskee viimesellä viikolla ennen keikkaa. Keikkaan on siis aikalailla tasan kuukausi. Meillä oli vähän soittotaukoa tässä välillä ja nyt pitäis jaksaa kunnolla treenata ennen keikkaa! Mähän oon orkesterin kanssa esiintyny monta kertaa aikasemminki, ja vaikka missä koulun juhlissa, mutta aina sitä esiintymistä jännittää! Ku oon tämmönen perfektionisti, että jos oon vähääkään epävarma omasta soitosta niin mua jännittää tosi paljon. Sitä että ihmiset arvostelee ja ajattelee, että "hahaaa, se oli se kolmas soittaja vasemmalta tuolla takarivissä joka soitti äsken väärin!" Ei pitäis tommosia tyhmiä juttuja miettiä, mutta ei sitä itelleen mitään voi :) En yhtään tykkää esiintymisestä tai siitä että oon huomion keskipisteenä. Toisaalta, ehkä olis pitäny sillon joskus valita sit joku muu soitin ku trumpetti :D

Kesä on menny ihan hurjaa vauhtia, tuntuu ettei mitään oo saanu aikaseks! Ja kohta tää onki jo ohi! Ihan mieletöntä! Töitä, töitä, töitä vaan eikä yhtään vapaata! Tai no onhan sitä vapaata ihan saman verran ku kenellä muullaki, paitsi kesälomaa ei oo ollu yhtään. Nyt on vapaa vkonloppu tulossa pitkästä aikaa ja meen moikkaa mun rakasta ex-kämppistä Tampereelle. Mennään perjantaina leffaan ja lauantaina sit olis pienet grillikemut tiedossa! Aiai, en malttais millään odottaa! Oon suunnitellu tätä jo monta viikkoa! :D Ihanaa nähä kämppistä pitkästä aikaa ( mä myönnän että mul on kyl aika kova ikävä ollu :) ja ihanaa päästä vähän muihin maisemiin välillä!

Syksyllä puhaltaa taas uudet tuulet ja saa nähä mitä kaikesta hommasta taas tulee! Mut syksyyn on vielä kuitenki jonkun verran aikaa, joten nautitaan tästä kesästä vielä! :)

Mansikoiden makeutta, kimalaisten pörinää, laineen liplatusta, jäätelön viileyttä ja kaikkea ihanan aurinkoista toivottelee,
meikätyttö

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Nyt on kämppis lähteny ja oon jääny yksin! Ei sitä vielä oikeen ees käsitä. Etukäteen hekumoin ajatuksella, että mitä kaikkea teen ku taas jään yksin, mut nyt kun se on tapahtunu ei sitä oikeen tajua. Hyvä puoli on siinä, että saan taas omia sängyn kokonaan :) Mut toisaalta huomasin, että taas pelkää jokaista pikkusta rapsahdusta ja risahdusta, ja jopa sängyn alla asuva mörkökin on tullu takas! Sitä ei näkyny koko sinä aikana ku kämppis oli täällä. Puhun nyt siis siitä möröstä, joka nappaa varomatonta nukkumaanmenijää jaloista kiinni ja vetää sängyn alle ja syö suihinsa! Joskus sillä on lonkerot, joskus luurankomaiset kädet isoilla keltaisilla raatelukynsillä.

Mut iso miinushuomio: oon tullu paljon laiskemmaks! Ainakaan viikkoon en oo jaksanu käydä kunnolla kaupassa.. "Hmmm, kyllä tää maito vielä menee.. Emmä mitään tuoretta leipää tarvi, muistaakseni siel jossain kaapin nurkassa oli jotain näkkäriä.." - ajattelee meikätyttö. Enkä muistakaan koska viimeks oisin vaivautunu tekee oikeen kunnon lämmintä ruokaa! Niin sitä laiskistuu, ku ei oo ketään vahtimassa! :D Sitä mä kyllä kaipaan, että aina joka toinen viikko oli ruoka valmiina odottomassa pöydässä, ku meikätyttö palas kotiin rankan työpäivän jälkeen. Semmoseen ylellisyyteen on helppo tottua! ;) Enkä mä ees uskalla ajatella niitä villakoiria, jotka nurkissa pyörii. Tartteis jotain kavereita pyytää kylään, ni sais puhtia siivota mörskän siistiks! :D

Kaipaan kyl kovasti sitä juttuseuraa ja ihan vaan sitä että joku on paikalla. Päivät meni pal nopeemmin ku oli joku kaveri. Vaikka ei se yhdessä asuminen aina mitään herkkua ollu, varsinki ku mä oon tämmönen ku oon. Mut eipä mitään riitoja oikeestaan tullukaan, mä sit aina omassa yksinäisyydessäni purnasin sitä ku hiuslakkapullo oli taas kolme senttiä siirtyny eri paikkaan ku illalla ;) Kaikenkaikkiaan tää oli siitä hyvä kokemus, että ainakin nyt tiedän että kyllä mäkin voin joskus jonkun kanssa asua yhdessä! :D Ei se niin kamalaa ollu ku aluks pelkäsin. Ja kämppiksen kanssa välit pysyi hyvinä, ei vaikuttanu meijän ystävyyteen mitenkään. Kyllä varmasti otti molempien hermojen päälle, ku jouduttiin niin pienessä kämpässä olemaan kahdestaan. Nyt sit joutuu taas olemaan yksin oman itsensä kanssa.. Mitäköhän siitäkin tulee!? :)

Elämässä ei muuten oo tapahtunu mitään kummallisempaa, kaikki junnaa vähän paikoillaan. Kävin viikko sitten luovuttamassa verta ja sen jälkeen oon ollu tosi vetämätön. Bänditreeneissäki tuli niin huono olo, et oli pakko juosta vessaan. Onneks ei mitään tullu ylös, mut oli se vaan aika noloa :D Nyt olis sit hakusessa uus leffakaveri, ku toi kämppis lähti takas kotiin. On se vaan kumma, et ihan täytyy ruinata et joku lähtis leffaan, mun kämppis lähti aina mielellään! Eikä mun maku mun mielestä nyt mitenkään huono oo, joten missä lienee vika? Ei mussa ainakaan! ;)

Kesä on kunnolla vauhdissa ja meikätyttö kans! :) Muutamat bileet, parit synttärit, vähän festareita ja meijän keikka sitäpaitsi loppukesästä! Ou jeah!

Kesästä ja jätskistä nauttien,
meikätyttö

Elämä on hei aika kivaa :)

Täst tulee aika lyhyt päivitys, mut koska te ootte ruinannu tän perään jo muutaman kerran, ni pakko kai tänne on jotain laittaa ;) Mut toisaalta, se johtuu siitä, et ei mul oo ollu mitään sanottavaa. Joten miks pölistä tyhjästä?

Mut kuiteski, elämään ei kuulu juur mitään uutta. Kesää oon ootellu. Tosin kesäs on se huono puoli, et on ihan kauheesti ötököitä :( niitä mä inhoon. Ja lokkeja. Pulujaki jonkin verran, vaiks äiti muisteli tippa linssis, miten oon pikkutyttönä tykänny syöttää niitä :) Mut ilmat on lämpenemään päin ja jätskikiskat on avannu luukkunsa, tulee festarit ja kaikki muu kiva. Mulle kesä alkaa siitä, kun ekan kerran haistaa leikatun ruohon tuoksun. Sit vasta on kesä kunnol alkanu! Täs on kesän varalle suunniteltu jo muutamat grillikekkerit, pari pyörähdystä pohjoseen ja ehkäpä jopa Lontooseen asti. Katotaan mitä kesä tuo tulleessaan!

Jokilaiva- ja terassikausi on jo korkattu menestyksekkäästi. Tällä vkolla menee 3D-neitsyys, ennakkoluulot on aika negatiiviset, mutta katotaan sit leffan jälkeen mielipide uudestaan :) Bänditreeneissä on tullu käytyä aika tasasesti, täl vkol iski flunssa päälle, ni piti jättää yks kerta välistä. Meillä olis kesälle jopa kaks keikkaa tiedossa!!! Niin nyt sit hiotaan biisit timantin koviks! Kuukauden päästä on jo eka keikka, pehmee lasku eli soitellaan bändikaverin sukujuhlissa. Toinen keikka onkin sit Helsingissä Tavastialla. Heh, menitte halpaan! ;) Mut eiks ois ollu aika hienoo? Eiku oikeesti ne kyl on Helsingissä, mut se on joku ilmaistapahtuma kaiketi. Mut kaikki varaa nyt kalenterista 6.8 vapaaks ja tulee kattoo meijän Showta! :)

Elämä maistuu nyt aika hyvältä, asiat on kaikin puolin kunnossa ja oon tyytyväinen. Kämppiksen kanssa on menny hyvin eikä mitään riitoja (myrkyttämisiä) oo ilmenny. Tän kuun lopulla kämppis muuttaa takasin Tampereelle ja mä saan taas nauttia yksinäisyydestä ja siitä, et kotona saa kävellä alasti mihin vuorokauden aikaan vaan ;)

Noh, semmosta uutta on tiedossa, et mä pääsen ranneleikkaukseen. Tutummat ihmiset jo tietää, et mulla on ranteen kanssa ollu ongelmaa jo pitemmän aikaa ja käsikirurgille odottelin poliaikaa vuoden verran. Nyt on sit leikkaus edessä ja odotan sitä ihan innolla. Helpottaa kiputilanteeseen kuitenki aika hyvin. Saa nähdä koska se leikkaus sit on, vielä ei oo kutsua tullu. Sen verran tiedän, et onneks ehitään kesän keikat vetää ainaki ennen sitä :)

Että sellasta, kaikenlaista. Ainiin, ja Sinä joka lueskelet tätä blogia aina Jenkkilästä asti, niin jätäpä joku kerta kommenttia! Ois kiva tietää kuka siellä mua vakoilee, koska mun tietääkseni kukaan mun tutuista ei siellä asu :)

Leikatun ruohon tuoksua ja kesän seikkailuja odotellen,
meikätyttö