Lapaset vol.1

Oon viimesen vuoden aikana kiinnostunu käsitöiden tekemisestä. Lähinnä kutomisesta ja virkkaamisesta.  Olen siis viimeksi kutonut joskus ala-asteella, lapaset ne sillon taisi olla. Edellinen yritys oli nelisen vuotta sitten, kun keksin, että mähän kudon kissalle oman pikku peiton tilkuista. Noh, enhän osannu edes luoda silmukoita! :D Ja luovutin sillon. Alkuvuodesta olin mummin tykönä käymässä, ja ihailin yksiä mummin tekemiä lapasia. Ajattelin, että jos mä nyt kokeilisin, kun on hyvä opettajakin!

Kysyin mummilta, että voisko se opettaa mulle, haluisin tehä samanlaiset kun sillä oli työn alla. Mummi oli aika epäileväinen ja vaan sano, että kai sinä semmoset yksiväriset osaisit. Intin ja sanoin, että haluan noi, mut eri väreillä. Kyllä mä ostan langat ja neuvot sitten kun en osaa. Hankin mieleiseni värit ja alotin urakan. Ensimmäisestä lapasesta piti purkaa monta senttiä, kun olin vahingossa kattonu ohjetta väärin ja kuvio meni päin honkia. Mummi auttoi lopulta peukaloiden kutomisessa. Paras kiitos oli ehkä se kun mummi tokaisi: " Ja minen olis koskaan uskonu että nä saat ne valamiiksi ennenko lähet!" :D

Malli on jostain lehdestä bongattu, kai tämä on näitä perinteisiä suomalaisia malleja..? Nimeä en valitettavasti tiedä. Oon nähny näistä semmosen version, missä rivit on ihan suorassa toisiinsa nähden eikä limittäin, seki oli ihan nätti.

Tässä on käytetty 7 veljestä -lankaa, silmukoita oli 12 per puikko. Peukalo on tavallinen nostopeukalo.

Tässä kuva ensimmäisestä saavutuksesta. Oranssit on mummin tekemät ja kyllä huomaa eron kun vertaa mun muhkuraisiin :D Mutta ei yhtään pöllömmät, vaikka ite sanonki :) Kiitos mummi opetuksesta! <3
meikätyttö

Moi, pitkästä aikaa.

En oo pitkään aikaan jaksanu kirjottaa. On ollu vaikka mitä mielessä ja tuntuu ettei energia riitä. Ja mähän lupasin jo etten valita enää siitä yhestä asiasta, ennenku oon saanu sen selvitettyä. Ja missä ollaan? No vattu nollapisteessä edelleen :D

Tuntuu, ettei oo mitään hyvää sanottavaa mistään tällä hetkellä. Kaikki vaan ärsyttää ja vatuttaa ja harmittaa. Joulu, työt, sosiaalinen elämä, kaikki. Töissä on nyt jo jonkin aikaa ollu kiireistä ja tuntuu, että pitää venyä äärimmilleen. Ja monta viikkoa on jatkunu kauhee sosiaalinen painostus työkavereiden ja jopa esimiehen taholta, että pitäis ottaa influenssarokote. Enkä aio. Mitä enemmän painostetaan, sitä vähemmän mua huvittaa se ottaa.

Joulusta on nyt eniten harmia. Joka vuosi on sama homma: kuka menee mummin tykö. Ukin kuoleman jälkeen ollaan yritety järkätä joku sinne, ettei mummin tartteis viettää joulua yksin. Tai siis lähinnä minä ja äiti ollaan järkätty. Viime vuonna mummi sit oliki yksin ja vaikka se yritti esittää muuta, niin kyllä sen huomas että joulu yksin ei ollukaan kauheen mukava vaihtoehto.

Mulla on kaks tätiä ja muutamia serkkuja.  Vatuttaa ihan hemmetisti se, että miten hitossa se lankee aina mulle mennä mummilaan? Onhan se kivaa, ja tykkään ihan kauheesti käydä siellä, mutta tänä vuonna olisin halunnu mennä äitin tykö, koska haluaisin sitäkin nähdä joskus. Ja fakta on se, että mummilla ei enää kovin montaa joulua tuu olemaan. Niin onko muiden sukulaisten niin pirun vaikea tulla puolitiessä vastaan ja mennä iteki joskus pohjoseen ja pitää huolen, että mummilla on kiva joulu? Näköjään on. Yritä tässä sitten saada edes vähän joulumieltä, kun muut on niin itsekkäitä. Lopputulos: mun jouluilosta on lähteny puolet pois, mä joudun jälleen kerran luopumaan omista suunnitelmista ja stressaan ihan kauheesti.

Ei se mun puolelta niin iso uhraus oo, mutta harmittaa vaan, ku tuntuu että mä oon ainoo, jota kiinnostaa. Mun joulut mummilassa on ollu ikimuistosia, varsinkin viime vuosina. Ja tiedän satavarmana, että meillä tulee olee hauskaa, vaikka oltais vaan ihan kahestaan. Jotenki sääli, että muut sukulaiset ei nää asiaa samalla tavalla eikä tuu koskaan kokemaan yhtä ihania jouluja mummin kanssa, kun mä oon kokenu. Mut omapa on häpeänsä.

En jaksa tänä vuonna ees lähettää joulukortteja. Viime vuonna vähän hössäsinkin joulun suhteen, olin jossain jouluhuumassa ja väkersin kortit itse. Nyt ei huvita ostaa edes valmiita kortteja, eikä huvita laittaa mitään koristeitakaan. Ei jaksa.

Yritän kovasti päästä tästä stressistä ohi ja luulen että vuodenvaihteen jälkeen näyttää jo vähän paremmalta. Yhet isommat juhlat on tiedossa ja lisäks on pari uutta juttua ja harrastusta, joten ehkä se vähän piristäis? Toivotaan ainakin :)

meikätyttö