Mulla kauas menolippu on

Niin vai onko se sitten paluulippu..? Viimesiä tunteja viedään, itkukin on jo pariin kertaan tullu. Kauhee ikävä jo.

meikätyttö

Laskelmia

1/4 vuotta
hieman vajaa 3,5 kuukautta
15 viikkoa
105 päivää (tai yötä)
2520 tuntia
151 200 sekuntia

1. Haudotaan hiljaa miedolla lämmöllä (kynttilät ovat sopivia, muukin tunnelmavalaistus käy)
2. Lisätään ripaus rohkeutta, tyhmyyttä ja seikkailunhalua.
3. Oman maun mukaan rakkautta ja huolenpitoa.
4. Annetaan hautua hiljalleen, kunnes tuntuu että elämä maistuu :)

Lähtöön on enää jäljellä kolme vuorokautta ja mielessä liikkuu kaikenlaista. Olo on todella haikea. Kolme kuukautta on menny ohi aivan uskomattoman nopeasti! Mietin, että siinä ajassa saa aikaan vaikka mitä, mut tais ollakin niin että mummi piti enemmän musta huolta ku mä siitä.. :) Tämä kokemus on ollu todella ihana ja jo nyt itkettää tuleva lähtö. Mut näin tällä kertaa. Oma elämä Turus odottaa, ja loppujen lopuks mä oon ison kaupungin tyttö :)

Mietin, että mitä sit saavutin tän neljännesosa vuoden aikana. No uusia kokemuksia sain ainaki, työelämässä tuli opittua kaikkea uutta, ja tää työ oli ihka ensimmäinen valmistumisen jälkeen ja varmasti jää mieleen. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, työtovereihin lähinnä, mut uusia ystäviä en saanu. Vanhojen ystävien kanssa tapahtui ehkä jopa takapakkia, hiipumista. Ehkä se johtui erilaisista elämäntilanteista tai jotain, mutta niin pääsi nyt käymään. Oon ystävyydestä ja ihmissuhteista ylipäätään sitä mieltä, että se vaatii panostusta molemmilta osapuolilta. Täällä tilanne meni siihen, että mä soittelin ja viestittelin perään. Siitä tuli tunne, että mä roikun ja kinuan seuraa. Tuntui, että kun toinen ei koskaan soitellut, niin sitä ei sitten kiinnostanu tavata. Yhteydenpito toimii molempiin suuntiin, ja mulle saa kans soittaa jos kaipaa kahvi/juttu/leffa/herkuttelu/biletysseuraa :)

Mut niistä saavutuksista vielä. Mitään erityistähän täällä ei oo tapahtunu, eikä mulla sen kummempia tavoitteita ollu. Päävaikuttimena lähteä tänne oli pitää mummille seuraa ja auttaa sitä kotona, ja sit tietenki vietettiin sukujoulua yhdessä ja siinä sai tapettua monta kärpästä yhdellä iskulla. Kun oli täällä töissä, ni ei tarvinu erikseen ottaa lomaa joulua varten. Ja täällä on saanu levättyä kunnolla. En vielä tänne tullessani tajunnu sitä, mut kaipasin hengähdystaukoa kaikesta. Opiskelin viime vuoden viel päätöimisesti ja valmistuminen tapahtui aika viime tippaan, viime vuosi oli opiskelun puolesta siis aika hektinen. Eikä opiskelijan tuloilla elämäminen oo mitään herkkua, joten taloudellinen tilannekin aiheutti stressiä. Täällä vast tajusin miten stressaantunu oikeasti olin, ja täällä oon saanu sitä stressiä lievitettyä. Ei mua oikeestaan haittaa, vaikka tekemistä ei oo kauheesti ollu, koska oon aika paljon nukkunu vapaa-aikoina, heh :)

Arkea on piristäny muutamat ihanat reissut Rovaniemelle, kiitos Inkalle ja Tonille ja Ellulle vieraanvaraisuudesta! :) Pari kertaa pyörähdin Turussa ja sekin oli ihanaa, sillä tavalla kivaa että näki kavereita. Arki mummin kanssa meni ku siivillä, päivärytmi muodostui aika helposti, varsinki telkun kattominen rytmitti päivää mukavasti, kummatki odotti Kaunareita kieli pitkällä ;D Tästä kokemuksesta jäi mukavia muistoja :)

Hiukkapikkasen haikein mielin,
meikätyttö

Loppu häämöttää

Vaikeet valinnat on nyt vähäks aikaa tehty :) sain Turusta paikan, joten meikätyttö lähtee takas kotiin! Ihan huippuhienoo! Mut älkää rakkaat vaklaajat kovin paljon pettykö; mun elämässä puhaltaa uudet tuulet edelleen ja saatte nauttia mun ah, niin ihanan älyllisistä kirjotuksista vielä paaaaljon ;) mä nimittäin muutan mun parhaan ystävän kanssa yhteen! Saa nähä mitä siitäki tulee, ku tämmönen skitso ja neuroottinen saa kämppiksen, käämit taitaa palaa enemmin pikemminki ku myöhemmin! Tai voi olla et kämppis myrkyttää mun ruuan tai jotain muuta viekasta.. :D

Oon nauttinu oleskelusta täällä tosi paljon. Hengähdystauko oli tosiaan paikallaan. Ja sain tutustua aivan erilaiseen työympäristöön missä oon aikasemmin ollu. Kokemus on ollu enimmäkseen hyvä, toki niitä paskojaki päiviä on ollu. Tätä porukkaa tulee ikävä, sen voin tunnustaa ja jos tilanne ois ollu toinen niin kenties... mut en ehkä kuitenkaan ollu valmis niin isoon muutokseen. Ja kun Turusta sain paikan, niin onneks ei tarvinu loppujen lopuks sitä päätöstä tehdä. Mut kyl mä sitä vakavasti harkitsin.

Nyt on enää vajaa pari viikkoa täällä oloa jäljellä, ja yritän nauttia siitä parhaani mukaan. Mummin herkkuja tulee ehkä eniten ikävä ;) tai no, tääl olis lisäks se telkku, oon jääny aika koukkuun Kaunareihin, vaiks kyl hävettää myöntää. Ja sit tääl olis saunaki viel! Mut joo, ihan rehellisesti: tiedän, et ku lähtö koittaa, ni mä parun junan hytissä silmät päästäni, niin ikävä tulee. Tartteeki laittaa ostoslistalle ylös et nenäliinoja! Kun mä parun ni ei tuu pelkästään kyyneliä ku Niagaran putouksessa, vaan nokka menee ihan tukkoon ja räkää valuu joka puolelle! Eli harkitkaa tarkkaan, jos joskus lupaatte olkapäätä jota vasten itkeä! :D toisaalta, jos kävis tuuri ja siel junas olis sit joku tosi söpö ihku mahtikomee nuori konduktööri tarkastamas lippuja.. hmmmm ;)

Uusia vanhoja tuulia haistellen ( vaik Turus kyl useimmiten haiseeki paska..:D),
meikätyttö

Uusi vuosi, uudet virheet :)

Joulu tuli ja meni, ja ihana joulu olikin! Vaik hermot meinas välil mennä, mut niinhän rakkaitten sukulaisten kans aina ;) Uutta vuotta juhlittiinki sit ihan rauhallisesti mummin kaa kahdestaan. Katottiin vähän ilotulituksia ja korkkasin yhden siiderin. Kolmivuorotyöläisenä mulle meinaan sattui kivasti sit se uuden vuoden nakki, mut eip se mitään, saa enemmän rahaa :D joka pilvellä on hopeareunus, klisee tai ei :)

Vanhaan vuoteen on mahtunu paljon virheitä, kaikilla osa-alueilla. On tullu sanottua asioita joita ei tarkota, kiukuteltua ja äkäiltyä, rikottua lupauksia, muista paheista ja synneistä puhumattakaan. En lupaa uudelle vuodelle mitään, en lupaa etten tee virheitä, koska se on mahdotonta. Virheet on kuitenkin niitä, mitkä tekee meistä sen mitä me ollaan. Ja on hyvä tietää, että kaikista virheistä huolimatta vierellä on vielä ne rakkaat ihmiset, ja se vasta tosi rakkautta onkin :) Jos jotain lupaan, lupaan etten tee samoja virheitä, vaan keksin ihan uusia! ;)

Viime vuosi oli erittäin vaiherikas, ja vauhti tuskin tulee hidastumaan tänäkään vuonna. Nyt sain paljon miettimisen aihetta työrintamalla, on paljon päätöksiä mitä pitää tehdä. Työtarjouksia on tullu melkeen satelemalla, ja nyt olen (kerrankin) siinä hyvässä tilanteessa, että saa valkata sen parhaimman vaihtoehdon. Tiedän, mulla on ihan uskomaton tuuri! Ja oon siitä todella kiitollinen.

Nyt pistän työasiat vähäks aikaa jäihin enkä mieti mitään. Tiedän, että oikea vastaus tulee aikanaan :)

Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet lukea mun aivoituksia, lisää on takuulla tulossa :) Onnea ja ihanuutta uudelle vuodelle toivottelee,
meikätyttö