Otsikon kysymys on sellanen, jota oon oppinu vihaamaan. Se saattaa joskus jopa aiheuttaa pienimuotoisia aggressioita. Ensmäinen asia joka tulee mieleen on: "ja mitäs vattua se sulle kuuluu?" Mut tietenkään ihmisille ei voi niin vastata. Ja joskus tekis mieli sanoo oikeen koppavasti: " äitin tyttö." Mut ei sekään kelpaa.
Tuntuu, ku mut olis arvioitu ja laitettu lokeroon, jo ennenku muhun on tutustuttu. Vaan sen perusteella kenen tyttö mä oon. Täällä ihmisille tuntuu olevan tärkeempää tietää kenelle on sukua. Ja samalla myös "tuomita" sen perusteella. Mielipide ihmisestä on jo muodostettu ennenku edes on tutustuttu toiseen. Eikä edes vaivauduta tutustumaan, vaan luotetaan kylän juoruihin.
Toisaalta se on ymmärrettävää. Pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntee kaikki. Uus ihminen, josta ei tiedetä mitään. Kun tiedetään "kenen tyttöjä" se on, tiedetään siitä ihmisestä edes jotain. Mut ison paikkakunnan tyttönä koen sen todella ahdistavana. Miksei vaan voida tulla reilusti kättelemään ja kysymään: "ketä sä oot?" Tutustuis ite ja tekis mielipiteensä sen perusteella. Joskus tuntuu, et helpommalla pääsis jos vaan läväyttäis kysyjän kouraan sukupuun ja verotiedot. Siinähän ne tärkeimmät tulis :D
Pikkukylän omituisuuksille nauraen,
meikätyttö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti