Ihanaa jouluhömpötystä!

Joulukuu on menny ohi ihan hurjaa vauhtia! On ollu kyl ihanaa olla täällä, vaik Turussa saattaa olla jopa enemmän lunta :) Mut tääl on ollu ihanan rauhallista ja on saanu kunnolla levätä. Joulustressiä ollaan yritetty nyt välttää siten, että on hyvissä ajoin jo valmistauduttu, leivottu ja käyty kaupassa ja tietty koristeltu taloa. Talo on nyt täynnä kimallusta ja joulun tuoksuja ja ehkä vähän jauhojakin.. ;)

Tänään paketoin viimeset lahjat, se on mun mielestä aina kivaa hommaa. Vaikka mä en ookaan mikään askartelijaihminen, niin se on silti hauskaa. Lopputulos on yleensä se, et teippiä on enemmän muualla ku paketeissa, ja paketitkin näyttää siltä et pikkulapsi ois päästetty niiden kimppuun... mut mun mielestä on ihanaa ajatella miten iloseks se toinen tulee vaikka paketin ulkonäkö ei ookaan ihan priimaa.. :) lahjoja on joskus kauheen vaikee keksiä, mut mun mielestä mikä tahansa lahja on ihana. Koska ajatushan on kaikkein tärkein. Ja lahjaa avatessa tietää, et toinen on nähny vaivaa sen eteen ja ajatellu juuri Sinua, kun on lahjaa valinnu. Vaikka kääreestä paljastuiskin pelkkä karkkirasia :)

Ja tietenki KAIKKEIN tärkein asia on se, että saadaan nauttia joulun lämmöstä ja ilosta yhdessä rakkaiden kanssa. Vaikka joulukoristeet ja -herkut ynnä muut hömpötykset on ihania, oikea joulutunnelma tulee läheisyydestä ja rakkaudesta <3

Lahjapapereiden rapinaa, kynttilöiden loistetta, kultapaperin kimallusta ja ennen kaikkea lämpöä ja rakkautta kaikille teille ihanille,
meikätyttö

Tonttuja yössä

Vuodenaikaan sopien ajattelin kirjotella vähän tontuista ja parista muustakin taruolennosta.  Kuten tiedetään, tonttuja on monenlaisia sekä sanalla tonttu monta merkitystä. Nyt kerron muutamista tutuista tontuista ja vähän erikoisemmistakin.

Kaikkein tunnetuin tonttu lienee se pikkanen suippolakkinen ja punanuttunen hiiviskelijä, joka kurkistelee ikkunoista ja pitää listaa kuka on tuhma ja kuka kiltti. Lievästi pervoa, jos multa kysytään..

Sitten on  laaja joukko tonttuja, jotka majailevat maillasi ja tiluksillasi. Näitä ovat mm. riihitonttu, tallitonttu, aittatonttu ja saunatonttu. Kylläpä niitä piisaa! Näille tontuille on tapana tarjota syötävää, asumisoikeus tai viimeiset löylyt saunasta. Kerrotaan, että jos ei hoida omaa tonttiansa ja jätä kuistille ruokaa tontuille, tontut saattavat pistää tontin säpäleiksi tai tuhota kasvimaat. Kiristyksen makua, sanon minä!

Mutta kaikkein inhottavin tonttu on kotitonttu! Jo kauan sitten kuulin näistä pirulaisista äidiltäni. Yleensä kotitonttu tekee yhteistyötä kännimennikäisen kanssa, näillä kahdella on varmastikin jokin salainen sopimus.. Kännimenninkäinen on se, joka väkisin kaataa alkoholipitoista juomaa kurkustasi alas. Siinä ei omat mielipiteet tai pyristelyt auta, kännimenninkäinen on erittäin viekas. Joskus se naamioi juomat ihan tavallisen näköisiksi ja makuisiksi, mutta pahaa-aavistamaton uhri tuleekin ihan änkyräkänniin!

Kun kännimenninkäinen on tehnyt osuutensa, kotitonttu astuu kuvioon. Aamulla kun herää, voi huomata että kotitonttu onkin koko yön hakannut lekalla päähän, paskonut suuhun ja vielä kaiken lisäksi vaihtanut lompakosta kaikki setelit huonolla kurssilla kolikoiksi! Olen kohdannut useita kotitonttuja ja lähes kaikki ovat olleet ilkeitä!

Joten näin joulunaikaan pidetään varamme tonttujen suhteen! ;) Ja muistakaa, nauru pidentää ikää! :)

Pilkettä silmäkulmassa ja huumori kohdillaan,
meikätyttö

105 yötä sohvalla

I must be crazy! Sitä sanon mä ja lisäksi useat mun tutut. Paitsi ne sanoo You must be crazy! Mut eipäs aleta nyt halkomaan hiuksia :) Oon vastannu monille, että mähän vaan kärkyn perintöä, muahahaa! Mutta siis kuka järkevä ihminen suostuis nukkumaan klohmuisella sohvalla 105 yötä ilman mitään näkyvää hyötyä!?! Tai sitten mä olenkin hyväsydäminen, rakastettava ja ihana ihminen, joka välittää rakkaistaan ja on niiden takia valmis luopumaan muutamista mukavuuksista? Melkeen vois sanoo, että oon jopa enkeli, siinäpä ajatusta! :)

Oli aivan mahtiviikonloppu Turussa :) Oli kiva nähä kavereita ja päästä vähän tuulettumaan. Lisäks bileet oli loistavat! Muutamat harvat ja valikoidut VIP:t mun tykönä ;) bileitten jälkeen viel kaupungille humpalle! Oli kyl omituist käydä Turus, ihan jo ehti unohtaa kuin pal siel on ihmisiä! Melkeen jo ahdisti kaikki se känniääliöitten määrä! Paitsi et mä taisin jossain vaiheessa iltaa olla ite samanlainen, hehehhe... joo no eipä siitä sit enempää.. :D

Lauantaina ois taas yhet pikkujoulut, täl kertaa Rovaniemellä. Vielä viimeset jouluostokset ja illalla sit glögiä, terästettynä tietty ;) Mulle on luvattu näyttää paikkakunnan parhaat paikat :)

Mietin, että taitaa mussa olla vähän masokistinki vikaa, kun jaksan näin kauan kärsii huonolla vuodesohvalla. Mut, jos ihan rehellinen oon, niin maisemanvaihdos oli paikallaan. Kaipasin vähän mielenrauhaa, ja täällähän sitä saa :) Tuntuu tosi rentouttavalta, kun ei tarvi olla menossa mihinkään eikä tarvi selittää kenellekään mitään. Saa olla just niinku haluaa. Aikaa on riittäny asioiden miettimiseen ja on voinu rauhassa pohtia mitä elämältään haluaa :)

Elämän suuria mysteerejä mietiskellen,
meikätyttö

Festina lente

Jopas on aika menny nopeeta! Ihan kauhistuttaa! Pesti on jo melkeen puoles välis. Jotenki tullu jo rutiinia täst hommast, ja koht se on jo ohi. Just kun on päässy "talon tavoille" niin on jo lähtö edes. Työskentely on tosin aika haparoivaa viel, tämmönen vastavalmistunu keltanokka ei paljon tiedä mistään mitään ja se näkyy työssä. Itest ainaki tuntuu et tekee kaiken etanavauhtia. Ja aina unohtuu joku asia. Mut se lohduttaa, kun muistaa et kaikki on kokenu saman. Pohjalta ylös ja kun kokemusta ja tietoa karttuu niin työn tekemisestä tulee varmempaa :)

Tosin kiva on päästä kotiinki, oma koti on aina oma koti. Vaiks kyl tääl on hyvä olla ja tullaan hyvin toimeen. Vähän kyl jo etukäteen surettaa lähtö. Mietin et miten toi yks höppänä pärjää tääl taas yksin. Mut on lähdettävä, ja seurattava tähteä :) Sellast se.

Meikätyttö on kohtpuoliin lähös Turkuun pikkujoulun viettoon :) Pakko saada nollattuu välil, ja on kauhee ikävä kavereita! Tääl on yks iso puute Turkuun verrattuna. Vapaa-ajal ei oikeen oo mitään tekemist. Normaalisti menisin kavereitten kaa kahvil, tai syömään tai pelattais vaikka Guitar Herota. Mut tääl ei oo pal mahiksia mihinkään semmoseen. Eli paljon kotona istumist. Tosin ton yhen pöhkön lisäks mul on seurana TELKKU!! Wuhuu!! On kuulkaas Kaunarit sun muut ihan tuttui ohjelmii! ;) Täytyy ottaa täst riemust nyt kaikki irti, kotona ku ei oo tätä luksusta saatavilla, hehheh :)

Lähiaikoina on aika pal sähinää tiedos, pikavisiitti Kemijärven Tiimariin (askartelua luvassa siis), TEHYn pikkujoulut ja syyskokous, omat pikkujoulut Turus, tois pual jokkee ;) Sit vähän Rovaniemel viimehetken jouluostoksil, ja ehkä jopa lähetään humpallekin jonnekin =) Eli lähiaikoina ei tekemist puutu! Niist sit myöhemmin lisää!

Halei kaikil rakkail,
meikätyttö

Ja kenenkä tyttöjä se sinä olet?

Otsikon kysymys on sellanen, jota oon oppinu vihaamaan. Se saattaa joskus jopa aiheuttaa pienimuotoisia aggressioita. Ensmäinen asia joka tulee mieleen on: "ja mitäs vattua se sulle kuuluu?" Mut tietenkään ihmisille ei voi niin vastata. Ja joskus tekis mieli sanoo oikeen koppavasti: " äitin tyttö." Mut ei sekään kelpaa.

Tuntuu, ku mut olis arvioitu ja laitettu lokeroon, jo ennenku muhun on tutustuttu. Vaan sen perusteella kenen tyttö mä oon. Täällä ihmisille tuntuu olevan tärkeempää tietää kenelle on sukua. Ja samalla myös "tuomita" sen perusteella. Mielipide ihmisestä on jo muodostettu ennenku edes on tutustuttu toiseen. Eikä edes vaivauduta tutustumaan, vaan luotetaan kylän juoruihin.

Toisaalta se on ymmärrettävää. Pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntee kaikki. Uus ihminen, josta ei tiedetä mitään. Kun tiedetään "kenen tyttöjä" se on, tiedetään siitä ihmisestä edes  jotain. Mut ison paikkakunnan tyttönä koen sen todella ahdistavana. Miksei vaan voida tulla reilusti kättelemään ja kysymään: "ketä sä oot?" Tutustuis ite ja tekis mielipiteensä sen perusteella. Joskus tuntuu, et helpommalla pääsis jos vaan läväyttäis kysyjän kouraan sukupuun ja verotiedot. Siinähän ne tärkeimmät tulis :D

Pikkukylän omituisuuksille nauraen,
meikätyttö

All you need is love!

Babadadaa, all you need is love, love. Love is all you need!

Meikätyttö on sit niinku ihan rakastunu!!!!!!!! Aah, aivan täydellisen ihanat, pehmeät ja sikatörkeen kalliit BUUTSIT! Varpaat lauloi hallelujaa, kun laitoin ne kaupassa jalkaan, ja pakkohan ne oli korjata parempaan kotiin :) Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja nyt, kun ollaan oltu yhdessä tiiviimmin en jätä näitä ikinä! Sitäpaitsi, jos löytää aivan täydelliset kengät, jotka istuu ku valettu ja tuntuu (ja näyttää!) hyviltä, niin sehän on oikeastaan jopa naisen velvollisuus ostaa ne!

"Ja sitäpaitsi, mä sain paljon rahaa lahjaks, niin se oli niinku lahja mulle itselleni, ja enhän mä oikeastaan tarvi sitä uutta käsilaukkua, että sillä voin sitten kompensoida vähän ja tota ens kuussa tulee kuitenkin palkka, joten.. ja eihän mun pakko oo baarissakaan nyt käydä niin, jotta... tai ainaskaan en sit juo paljon, niin että.." Hehe, oon hyvä puhumaan itseäni ympäri ;)

Takana täydellinen vkonloppu Rovaniemellä, paljon hyvää seuraa ja hyvää juomaa. Eksyttiin jopa karaokebaariin laulamaan :D Mut laulettiin vaan yks biisi, koska haluttiin säästää kanssaolijoiden korvia vakavilta vaurioilta :) Tänään tiedossa rentouttava vapaapäivä, saunomista, glögiä, lättyjä ja kermavaahtoa. Elämä maistuu taas ihanalta, ja meikätytön mieli on (vaihteeks) korkeella! Varsinaista vuoristorataa, ja saa nähä koska tää meno rauhottuu!

Nautitaan pienistä hetkistä, pimeistä talvi-illoista, kynttilöiden ja rakkaiden lämmöstä ja siitä, että elämä on kuiteskin ihanaa tässä ja nyt <3 Love is all you need!

Halauksin,
meikätyttö

Hiljaa hyvä tulee?

Hmmm, meikätytöllä on ollu aikast "mielenkiintonen" viikko. Ensin hiljaiseloa, päivän kohokohta oli kun kävin kylällä kaupassa! Sitten uusi työ. Tässä sitä nyt ollaan kaks päivää myöhemmin ja vielä hengissä, ihme kyllä! Voin hyvin kuvitella millaista loppuaika tulee olemaan. Tosin ehkä ei kannata maalailla piruja seinille ihan vielä.

Mutta hiljaiseloa pikkukylässä, rauhan rikkoo vain satunnaiset kirjastokäynnit. Ja nyt jo melkeen kaikki Pratchettin kirjat luettu! Oh dear god, mihin meikätyttö on päänsä pistäny! Voivoi, on se raskasta olla se vieras tyttö pienessä yhteisössä, oh crap. Meikätyttö on vähän melankolinen. Syysmasennusta tai jotain.

Junassa matkustamisessa on tiettyä hohtoa

Meikätyttöhän on matkustanut ihan pienestä nyytistä asti. Suomen sisällä lähinnä, mut ei se tähän mitenkään vaikuta. Anyhows, junassa matkustaminen on aina ollu tosi mukavaa. Varsinkin ne vanhanaikaiset vaunut joissa oli kolme sänkyä. Piti aina riidellä, kuka saa yläsängyn, tai oli se keskimmäinenkin ihan hyvä vaihtoehto. Koska sillon sai ottaa ne kiikkerät tikkaat ja nousta niitä pitkin ja vähän pelätäkin, että keikkaako vai ei.

Ja sitten ne petivaatteet! Aivan ihania! Ne oli tärkättyjä ja kahisevia, niitten väliin oli jännää mennä. Ja vanhojen vaunujen kolinaan nukahti niin mukavasti. Uusissa vaunuissa ei ole kolinaa enää niin paljon, mutta ne ovat silti säilyttäneet viehättävyytensä. Varsinkin pienenä matkustaminen oli jännää, muistan vielä ne lastenliput, niissä oli nallekarhun kuva ja sillä oli konduktöörin vetimet päällä. Sen lipun sai sitten ojentaa konduktöörille ja sai leiman. Mulla taitaa vielä olla jossain tallessa joku vanha lippu, ihan vaan muistojen takia.

Illalla tietenkin mentiin perheen kanssa ravintolavaunuun iltapalalle. Joskus täytyi kävellä junan toisesta päästä aina toiseen päähän asti! Kuljin aina jännäpissat housuissa, että jääkö sinne ovien väliin jumiin. Ja palkintona pitkän ja pelottavan kävelyn jälkeen odotti juustosämpylä ja kuppi teetä, ehkä jopa mehujää tai eskimopuikko.

Makuuvaunussa matkustaminen tuo mulle aina hyviä muistoja mieleen, vastassa oli aina joku joka odotti ison halin kanssa. Ihanaa nousta junan vaunusta pitkän matkan jälkeen, silmät sikkarassa ja päätyä jonkun tosi rakkaan syleilyyn. Ja se tunne mulla on vieläkin, ja sen takia junassa matkustaminen on ihan parasta!

Juustosämpylää, teetä ja lämmintä tervetulohalia odottaen,
meikätyttö

Maailman rumin matkalaukku

This is it! Eli meikätyttö pakkaa matkalaukun ja lähtee kohti uusia kokemuksia! Kaverina on jo maailmaa nähnyt ja kiertänyt, vanha kunnon Rumilus. Rumilus on klohmuinen, likainen ja jeesus-teipillä paikattu punainen paholainen. Sen kahvaa pitää kiskaista juuri oikealla liikkeellä, muuten sitä ei saa ylös ollenkaan. Joskus pieni potkaisukin on tarpeen. Mutta! Rakkaalla punaisella paholaisella on yksi hyvä puoli: se on niin ruma ja ränsistynyt, että kukaan ei takuulla halua pölliä sitä! :) ja juuri sen takia se on niiiiiin ihana!

Joten astun maanantaina junaan uskollinen matkalaukku seuranani ja mietin, että miten hitossa tähän päädyttiin! :) Kaikkea uutta jännityksellä odottaen,
meikätyttö