sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Festina lente

Jopas on aika menny nopeeta! Ihan kauhistuttaa! Pesti on jo melkeen puoles välis. Jotenki tullu jo rutiinia täst hommast, ja koht se on jo ohi. Just kun on päässy "talon tavoille" niin on jo lähtö edes. Työskentely on tosin aika haparoivaa viel, tämmönen vastavalmistunu keltanokka ei paljon tiedä mistään mitään ja se näkyy työssä. Itest ainaki tuntuu et tekee kaiken etanavauhtia. Ja aina unohtuu joku asia. Mut se lohduttaa, kun muistaa et kaikki on kokenu saman. Pohjalta ylös ja kun kokemusta ja tietoa karttuu niin työn tekemisestä tulee varmempaa :)

Tosin kiva on päästä kotiinki, oma koti on aina oma koti. Vaiks kyl tääl on hyvä olla ja tullaan hyvin toimeen. Vähän kyl jo etukäteen surettaa lähtö. Mietin et miten toi yks höppänä pärjää tääl taas yksin. Mut on lähdettävä, ja seurattava tähteä :) Sellast se.

Meikätyttö on kohtpuoliin lähös Turkuun pikkujoulun viettoon :) Pakko saada nollattuu välil, ja on kauhee ikävä kavereita! Tääl on yks iso puute Turkuun verrattuna. Vapaa-ajal ei oikeen oo mitään tekemist. Normaalisti menisin kavereitten kaa kahvil, tai syömään tai pelattais vaikka Guitar Herota. Mut tääl ei oo pal mahiksia mihinkään semmoseen. Eli paljon kotona istumist. Tosin ton yhen pöhkön lisäks mul on seurana TELKKU!! Wuhuu!! On kuulkaas Kaunarit sun muut ihan tuttui ohjelmii! ;) Täytyy ottaa täst riemust nyt kaikki irti, kotona ku ei oo tätä luksusta saatavilla, hehheh :)

Lähiaikoina on aika pal sähinää tiedos, pikavisiitti Kemijärven Tiimariin (askartelua luvassa siis), TEHYn pikkujoulut ja syyskokous, omat pikkujoulut Turus, tois pual jokkee ;) Sit vähän Rovaniemel viimehetken jouluostoksil, ja ehkä jopa lähetään humpallekin jonnekin =) Eli lähiaikoina ei tekemist puutu! Niist sit myöhemmin lisää!

Halei kaikil rakkail,
meikätyttö

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ja kenenkä tyttöjä se sinä olet?

Otsikon kysymys on sellanen, jota oon oppinu vihaamaan. Se saattaa joskus jopa aiheuttaa pienimuotoisia aggressioita. Ensmäinen asia joka tulee mieleen on: "ja mitäs vattua se sulle kuuluu?" Mut tietenkään ihmisille ei voi niin vastata. Ja joskus tekis mieli sanoo oikeen koppavasti: " äitin tyttö." Mut ei sekään kelpaa.

Tuntuu, ku mut olis arvioitu ja laitettu lokeroon, jo ennenku muhun on tutustuttu. Vaan sen perusteella kenen tyttö mä oon. Täällä ihmisille tuntuu olevan tärkeempää tietää kenelle on sukua. Ja samalla myös "tuomita" sen perusteella. Mielipide ihmisestä on jo muodostettu ennenku edes on tutustuttu toiseen. Eikä edes vaivauduta tutustumaan, vaan luotetaan kylän juoruihin.

Toisaalta se on ymmärrettävää. Pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntee kaikki. Uus ihminen, josta ei tiedetä mitään. Kun tiedetään "kenen tyttöjä" se on, tiedetään siitä ihmisestä edes  jotain. Mut ison paikkakunnan tyttönä koen sen todella ahdistavana. Miksei vaan voida tulla reilusti kättelemään ja kysymään: "ketä sä oot?" Tutustuis ite ja tekis mielipiteensä sen perusteella. Joskus tuntuu, et helpommalla pääsis jos vaan läväyttäis kysyjän kouraan sukupuun ja verotiedot. Siinähän ne tärkeimmät tulis :D

Pikkukylän omituisuuksille nauraen,
meikätyttö

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

All you need is love!

Babadadaa, all you need is love, love. Love is all you need!

Meikätyttö on sit niinku ihan rakastunu!!!!!!!! Aah, aivan täydellisen ihanat, pehmeät ja sikatörkeen kalliit BUUTSIT! Varpaat lauloi hallelujaa, kun laitoin ne kaupassa jalkaan, ja pakkohan ne oli korjata parempaan kotiin :) Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja nyt, kun ollaan oltu yhdessä tiiviimmin en jätä näitä ikinä! Sitäpaitsi, jos löytää aivan täydelliset kengät, jotka istuu ku valettu ja tuntuu (ja näyttää!) hyviltä, niin sehän on oikeastaan jopa naisen velvollisuus ostaa ne!

"Ja sitäpaitsi, mä sain paljon rahaa lahjaks, niin se oli niinku lahja mulle itselleni, ja enhän mä oikeastaan tarvi sitä uutta käsilaukkua, että sillä voin sitten kompensoida vähän ja tota ens kuussa tulee kuitenkin palkka, joten.. ja eihän mun pakko oo baarissakaan nyt käydä niin, jotta... tai ainaskaan en sit juo paljon, niin että.." Hehe, oon hyvä puhumaan itseäni ympäri ;)

Takana täydellinen vkonloppu Rovaniemellä, paljon hyvää seuraa ja hyvää juomaa. Eksyttiin jopa karaokebaariin laulamaan :D Mut laulettiin vaan yks biisi, koska haluttiin säästää kanssaolijoiden korvia vakavilta vaurioilta :) Tänään tiedossa rentouttava vapaapäivä, saunomista, glögiä, lättyjä ja kermavaahtoa. Elämä maistuu taas ihanalta, ja meikätytön mieli on (vaihteeks) korkeella! Varsinaista vuoristorataa, ja saa nähä koska tää meno rauhottuu!

Nautitaan pienistä hetkistä, pimeistä talvi-illoista, kynttilöiden ja rakkaiden lämmöstä ja siitä, että elämä on kuiteskin ihanaa tässä ja nyt <3 Love is all you need!

Halauksin,
meikätyttö