Oon nyt ollu toissa pari kuukautta ja
saanu vahan tuntumaa etta millasta tyoskentely on. Paivat on todella
pitkia, tyopaiva pelkastaan 12,5 tuntia ja siihen paalle tyomatkat n.
2,5h. Niin eipa jaa aikaa paljon muulle, ei aina
kunnolla edes nukkumiseen. Taalla tehdaan todella usein toita kahdessa
vuorossa, kun taas Suomessa kolmessa. Olen aina ennen kironnut
kolmivuorotyota, mutta nahtyani taman systeemin kannatan ehdottomasti
kolmivuorotyota! :D
Vaikka tyopaivia on vahemman ja vapaapaivia
enemman, niin systemi tuntuu raskaammalta kuin kolmivuorotyo. Tyopaivien
aikana ei todella ole muuta elamaa kuin tyo ja (vahainen) nukkuminen.
Ensimmainen vapaapaiva menee oikeastaan palautumiseen,
mitaan ei jaksa tehda. Toisena paivana pitaa hoitaa kaikki kotihommat:
siivoaminen, pyykkaaminen ja tiskaaminen, kaupassakaynti ja kokkaus.
Ruokaa pitaa valmistaa pariksi paivaksi eteenpain, koska tyopaivan
jalkeen ei todellakaan kerkea tekemaan mitaan. Missa
valissa on sosiaalinen elama..?
Olen toissa yksityisella puolella, jossa miehitys
on hieman parempi kuin kunnallisella. En voisi kuvitellakaan, etta
minulla olisi viela enemman potilaita tahan paalle! Naissakin riittaa jo
tekemista! Ensimmaisella vkolla olin varma,
etta lahden takaisin Suomeen samantien! Jalat oli niiiiiin kipeat
pitkasta seisomisesta, seuraavana aamuna luulin etten paase enaa
sangysta ylos kun oli niin jaykat jalat :D Pari vkoa kesti tottua
tyorytmiin ja seisomiseen. Taalla ei ole juurikaan tuoleja
hoitajille ja vaikka olisikin rauhallinen hetki, niin ei ole suotavaa
istahtaa alas. Koko ajan pitaa nayttaa silta, etta tekee jotain. Parin
ekan paivan aikana ravasin vessassa ihan muuten vaan, etta saisin edes
hetken istahtaa :D Mutta pian siihenki tottu,
nyt ei jalat enaa sarje niin paljon.
Lisaa kuulumisia tulee, kunhan kerkean kirjoittamaan!
meikatytto
