Oon pitkästä aikaa yövuorossa töissä ja ajattelin aikani kuluks vähän päivittää tätä "päiväkirjaa" :) viime kerrasta onki ihan liian pitkä aika! Onhan tässä kuukauden aikana tapahtunu vaikka mitä, ja toisaalta tuntuu ettei oikeestaan oo mitään mainitsemisen arvosta.. ota sitten selvää..
No yks tosi kiva uus juttu on mun uus harrastus: kitaransoitto! Oon jo pitemmän aikaa miettiny, että kun tätä aikaakin on, niin vois alottaa jonkun uuden harrastuksen ja lopulta päädyin kitaraan. Mietin, että se vois olla semmonen aika helppo perussoitin, olis ihan kiva oppia edes vähän säestämään. Ja siitä olis paljon tukea musiikin teorian kannalta, oppisin jonku ihan "normaalin" soittimen, kun toi trumpettihan on b-viritteinen, niin sitä pitää aina pähkäillä.
Sit päätin ruveta käymään soittotunneilla ja katoin muusikoiden.netistä ilmotuksia. Kolme top-vaihtoehtoa oli ja valkkasin lopulta sen ilmotuksen, jossa ei ollu yhtään kirjotusvirheitä :D muutenkin oli tosi asiallisen oloinen ilmotus ja hyvin jäsennelty. Kerroin s-postissa jo etukäteen mitkä on lähtökohdat, eli tasan nolla. Mul on ollu nyt kolme soittotuntia ja viime tunnilla soitin kokonaisen kappaleen ihan ite alusta loppuun asti! WOU! En ajatellukaan, että jo kolmen tunnin jälkeen osaisin soittaa yhtään mitään, joten tavotteet tuli todellakin saavutettua! :D Opettaja on about mun ikänen mies ja pätevän olonen tyyppi, hymyilee paljon :) mikä on ihan kannustavaa ja tulee rento fiilis.
Tokalle tunnille ku menin, niin jännitin ihan kauheesti (eli ei mitään uutta tän taivaan alla :D) ja ope yritti rauhotella ja sano, ettei täs nyt oo mitään stressattavaa. Ja sit mulle välähti! Mähän en tiedä hittojakaan kitaran soitosta ja kun lähtökohta on nolla, niin pohjalla jo ollaan! Eli sen huonommaks ei voi mennä ja suunta on vaan ylöspäin! Kylläpä helppas jännitys sen jälkeen, enkä viime tunnilla enää jännittäny melkeen yhtään! :) Oon oikeestaan tosi innoissani tästä, mut kyl kyl trumpetti on mun ykkösprioriteetti ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Sit meillä oli bändin kanssa vihdoin ja viimein yhteinen ryyppäysilta! Kuudelta illalla alotettiin ja mä lähin kotiin taksilla viiden aikaan aamulla. Mut kyllä olo tuntu seuraavana päivänä siltä, että oli useempiki kotitonttu käyny kolkuttelemassa lekalla päätä :D Soiteltiin ensin vähän ja sit lopetettiin sit ku oltiin niin kännissä ettei enää pystyny soittaa. Tai no emmä pojista tiedä, mutta näin kävi ainaki mun kohdalla :D Kysyin oikeen fiksuna jossain välissä, että mitä näille mikrofoneille on oikeen tehty, kun ihan kun mun soitto kuulostais paljon kovemmalta. Pojilta tuli vaan kommentti, että niin ku sä soitat paljon kovemmin ku normisti, johtuu varmaan siitä alkoholista. Niinpä tietysti, loogista!
Tää oli toinen kerta ikinä, ku soitan kännissä ja oon tullu siihen lopputulokseen, että känni+soittaminen ei vaan sovi yhteen. Ensin tulee semmonen olo, ku suu ois ihan kauheen kuiva (niinku varmaan onki) ja soittaminen takkuaa. Sitten onki jo niin kännissä, et pelkästään nappuloiden painaminen on suuri ponnistus. Puhumattakaan mitään siitä, että ei oo enää mitään kontrollia sen suhteen miten lujaa soittaa. Eli mitä tästä opimme.. Jos juot, et soita :D Tai jos juot ja soitat, soita vaan tutussa seurassa :D
Yks vähän kurjempi juttu on se, että oon taas ruvennu näkemään pahoja unia ja sit sängysalus-mörkö on tullu takas :( En oikeen keksi, että miten ihmeessä! Pahat unet ei oo oikeestaan ihan kamalia, että ei ne painajaisia oo. Mutta yleistunnelma on tosi ahdistava, eikä unet oo niin värikkäitä ja mukavia niinku normisti. Oon yrittäny miettiä, että mikä mua elämässä vaivaa, kun se tulee uniin asti, mutta en oo vielä keksiny syytä. Periaatteessa kaikki on hyvin, enkä koe että työtkään mitenkään stressais. Näitä unia on nyt ollu n. vajaa pari vkoa. Mörkö tuli takas muutama päivä sitten. Oon maininnu siitä joskus aiemminkin, sillon ku kämppis muutti pois.
Tää on semmonen mörkö, kun asuu enimmäkseen sängyn alla, joskus myös sohvan alla. Ensin se oli lonkerot, sitten se muuttui pedon käsiksi terävine kynsineen ja nyttemmin se on ollu suht tavalliset kädet, mutta pelottavat sellaset. Kädet nappaa ensin jaloista kiinni ja sitten mörkö syö mut. Tiedän, mistä pelko on mulle tullu, mutta en oikeen osaa tehdä sille mitään. En oo vielä keksiny, että mistä se johtuu että välillä pelkään ja välillä en. Tosiaan pari yötä sitten olin just menossa nukkumaan ja ajattelin käydä vielä vessassa. Sit kun olin nousemassa sängystä ylös, niin vedinki jalat äkkiä takas sänkyyn ja ajattelin että NYT se mörkö on siellä! En meinannu uskaltaa nousta ollenkaan, mut yritin järjellä puhua itelleni ettei siellä mitään oo. Piti silti kaikki valot laittaa päälle, ennenku uskalsin nousta.
On se vaan kumma, että näitä pelkoja vaan tulee. Ja tyhmänä vielä antaa niille vallan! Mutta en vaan kertakaikkiaan uskalla esim. istua sängyn reunalla antaa jalkojen vaan olla siinä (mörön syötävänä..) Tulee ihan kamala olo ja pulssi hakkaa kahtasataa. Tuntuu, että ihan just kohta, ihan kohta pian, mörkö nappaa kiinni. Sit kun ne jalat nostaa ylös, niin mörkö ei ehtinykään napata ja oon turvassa. Joskus kääriydyn viel varmuuden vuoks peittoon silleen, että varmana ei jää mikään raaja esille. Toivon, että saisin pian selville itestäni, että mikä mieltä painaa. Jos sitten unetkin muuttuis taas mukaviksi ja mörkö menis muualle.
Tämmöstä tällä kertaa, yön myöhäisinä tunteina :) mutta ei sentäs humalassa niinku viimeks ;)
Hyvää yötä toivoen ja toivotellen,
meikätyttö
