On syksy ja on pimeää ja kylmää ja mä oon ihastunu. Ihan perseestä koko homma! Mä en vaan voi lakata ajattelemasta sitä tyyppiä, kaveritki on jo kyllästymiseen asti saanu kuunnella mun tyhmiä juttuja :D Kaikkein pahinta on, että kun ei uskalla tehä asian eteen mitään. Mä oon muutenki niin huono tekemään alotteita. Tosin niin kait kaikista tuntuu. Sitä pistää ittensä likoon ja lopputulos saattaa silti olla pakit. Se on se suurin kynnys varmaan. Kuten sanoin, ihan perseestä. Jos voiski aikusena olla asiat yhtä mutkattomia ku lapsina. Meikätyttö 5 vee: "Se Mikko on kyllä aika kiva. Oikeastaan tosi kiva. Minä ihan rakastan Mikkoa! " :) Sit me Mikon kanssa pussattiin koulun rappusilla ja meijän piti isoina mennä naimisiin. Helppoa ku mikä!
Kaiken ton yllä olevan lisäks mua vaivaa loman jälkeinen masis! Ihan kaamee shokki tulla viiden vkon jälkeen takas kotiin. Ensin pyörähdin Lontoossa pari viikkoa, sen jälkeen junailin itseni mummilaan! Olipa ihanaa olla mummin herkkuruokien äärella :P Kävin tietty Rovaniemelläki vähän bailaamassa. Sitten viikon mittainen (ja erittäin ansaittu!) löhöloma Rhodoksella! Aah! Kokonainen viikko pelkkää auringonpaistetta ja rentoutumista. Ja mikä odottaa kun palaa kotiin? Kamalan kylmä ilma ja työt! On tässä motivaatio kyllä koetuksella! Tää on itseasiassa ihan uus kokemus mulle. Mullahan ei koskaan aikasemmin oo ollu ihan oikeeta lomaa oikeesta työstä. Joten tämmönen loman jälkeinen masis on ihan erikoista. Onko kenelläkään mitään ehdotuksia miten tälläsestä selviää? :D
Ja kolmas asia, joka häiritsee on mun ranne. Leikkaus sinänsä meni hyvin mutta... paraneminen onkin osottautunu vähän ongelmalliseksi. Kipua ei kauheesti enää oo, lähinnä käsi on tosi kosketusarka. Eikä ranne ei taivu enää samalla tavalla ku ennen. Ja tässä on ihan kamala patti keskellä. Lisäks arpi näyttää ihan ripsipiirakalta. Ei pal naurata. Arpikudos on kaiketi kasvanu pariin jänteeseen kiinni, joten peukalon liikuttaminen tuntuu inhottavalta. Joten ei ihmekään että on tällänen down fiilis nyt :(
Yleensä oon aika positiivinen ihminen, mut nyt ei vaan jaksa olla ilonen. Ehkä ens vkolla.
Lievästi synkistellen,
meikätyttö
