Jaahas, meikätyttö on ollu vähän laiska päivittämään tätä... ;) On ollu niin pal kaikenlaista ettei oo jaksanu/muistanu/ehtiny/ viittiny. Mut NYT korjataan vääryys! Tässä muutamien viikkojen kohokohdat! :)
Elämä kämppiksen kanssa on ollu aika rauhallista, mitään suuria yhteentörmäyksiä ei oo tullu. Mutta kaikenlaista sitä vaan itsestäänki oppii. Nyt tiedän, että kuorsaan :D Noloa! Lisäks kämppis oikeen eläytyvästi kuvaili, miten mun nukkumaanmenoprosessi oikeen menee. Mähän olen itse ollut siinä uskossa, että nukahdan heti ku pää hipasee tyynyä, sammun ku saunalyhty! Vaan mitä onkaan todellisuus? Piinaa, jotku alkaa siellä heti hyräilemään. Kyllä, sitäkin. Mutta todellisuus on se, että MÄ hyörin ja pyörin ku väkkärä! Jo on kumma! Minä, jolla on oikeen hyvät unenlahjat! Kämppiksen kertomaa: "Ensin se menee nukkumaan ja sanoo hyvää yötä. Sitten se makaa hetken aikaa paikoillaan ja SITTEN alkaa se vääntelehtiminen! Vääntyilyä kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa kääntyily. Sama kuvio toistuu muutaman kerran. On suorastaan ihme, miten se ylipäätään pystyy nukahtamaan, ku se on koko ajan liikkeessä! " Että sellasta touhua aina iltasella! :)
Sit mä onnistuin järkkäämään yllätyssynttäribileet mun rakkaalle kämppikselle! Sillä tosiaan oli synttärit jo tammikuussa, mutta mä en sillon päässy juhlimaan, joten keksin että pidänkin sille juhlat maaliskuussa, niin se ei takuulla aavista mitään! Ai että mä olen kyöni! :) Sepustin kämppikselle, että pidetään juhlat vaikka kevään kunniaks, tai sitten niinku uudet tuparit, ja kämppis oli heti mukana jutussa. Pakkohan mun oli jotain keksiä, että sain sen pysymään paikkakunnalla! Juhlien teemana oli Masquerade-juhlat ja kämppikselle mainostin niitä kevät-tanssiaisina. Esitin, että juhlin ei olis tulossa melkeen ketään, monelle tuli jotain viime hetken esteitä ;) Sit sain kämppiksen juoniteltua mun kaa kauppaan. MUTTA sitten pari vierasta ilmotti, että he vähän myöhästyy ja voisinko mitenkään yrittää viivytellä. No hätäpäissäni keksin, että ostetaan hei vielä melonia, että mennään tohon toiseenki kauppaan, katotaan jos siellä on. Mietin, et nyt se viimeistään tajuaa, että jotain on meneillään. Mut onneks mun kämppis ei tajunnu, huh! Vihdoin ja viimein päästiin takas kotiin, jonne oli kerääntyny kaikki meijän kaverit ja kun kämppis avas asunnon oven, niin kaikki tuli laulamaan Paljon onnea vaan! :) Se oli niin täydellinen yllätys! Ja suklaakakku oli oikeen maittavaa, vaikka itse sen teinkin ;)
Töissä on menny jo aika kivasti alkukankeuden jälkeen, tai no koht on tulos kehityskeskustelu ja saas nähä millasta palautetta siellä sit saa.. kyl vähä jänskättää.. Joten vastapainoks työlle, meikätyttö on ehkä alkanu vähän niinku soittamaan bändissä! :) Ihan mieletöntä! Ensin meinasin, et ei täst taida tulla yhtään mitään, enhän mä voi kenenkään edessä soittaa, ihan kamalaa, mä varmaan lirautan housuun ku jännittää niin paljon, apua, aaargh! Mut sit ajattelin, että mitä sitä turhaan ottaa stressiä asiasta, menkööt miten menee vaikka päin vattua! Ja kai se ihan hyvin sitten meni :) Kyl sen soitosta kuulee, et taukoa on ollu, mut eiköhän se siitä ala sujumaan ku harjottelee kunnolla. Parit treenit on jo ollu ja mä oon ihan huumassa! Kiva soittaa pitkästä aikaa, on taas joku ihan ikioma juttu.
Eli vähän semmosta tässä sitten :) kaikkee uutta kivaa. Eihän se elämä aina oo yhtä onnea, kivuutta ja Mahtia, mut kyllä niistä vaikeistaki asioista selviää joten kuten. Paremmin, jos on ihania ystäviä ja rakkaita ihmisiä <3
teijän,
meikätyttö
