Hiljaa hyvä tulee?

Hmmm, meikätytöllä on ollu aikast "mielenkiintonen" viikko. Ensin hiljaiseloa, päivän kohokohta oli kun kävin kylällä kaupassa! Sitten uusi työ. Tässä sitä nyt ollaan kaks päivää myöhemmin ja vielä hengissä, ihme kyllä! Voin hyvin kuvitella millaista loppuaika tulee olemaan. Tosin ehkä ei kannata maalailla piruja seinille ihan vielä.

Mutta hiljaiseloa pikkukylässä, rauhan rikkoo vain satunnaiset kirjastokäynnit. Ja nyt jo melkeen kaikki Pratchettin kirjat luettu! Oh dear god, mihin meikätyttö on päänsä pistäny! Voivoi, on se raskasta olla se vieras tyttö pienessä yhteisössä, oh crap. Meikätyttö on vähän melankolinen. Syysmasennusta tai jotain.

Junassa matkustamisessa on tiettyä hohtoa

Meikätyttöhän on matkustanut ihan pienestä nyytistä asti. Suomen sisällä lähinnä, mut ei se tähän mitenkään vaikuta. Anyhows, junassa matkustaminen on aina ollu tosi mukavaa. Varsinkin ne vanhanaikaiset vaunut joissa oli kolme sänkyä. Piti aina riidellä, kuka saa yläsängyn, tai oli se keskimmäinenkin ihan hyvä vaihtoehto. Koska sillon sai ottaa ne kiikkerät tikkaat ja nousta niitä pitkin ja vähän pelätäkin, että keikkaako vai ei.

Ja sitten ne petivaatteet! Aivan ihania! Ne oli tärkättyjä ja kahisevia, niitten väliin oli jännää mennä. Ja vanhojen vaunujen kolinaan nukahti niin mukavasti. Uusissa vaunuissa ei ole kolinaa enää niin paljon, mutta ne ovat silti säilyttäneet viehättävyytensä. Varsinkin pienenä matkustaminen oli jännää, muistan vielä ne lastenliput, niissä oli nallekarhun kuva ja sillä oli konduktöörin vetimet päällä. Sen lipun sai sitten ojentaa konduktöörille ja sai leiman. Mulla taitaa vielä olla jossain tallessa joku vanha lippu, ihan vaan muistojen takia.

Illalla tietenkin mentiin perheen kanssa ravintolavaunuun iltapalalle. Joskus täytyi kävellä junan toisesta päästä aina toiseen päähän asti! Kuljin aina jännäpissat housuissa, että jääkö sinne ovien väliin jumiin. Ja palkintona pitkän ja pelottavan kävelyn jälkeen odotti juustosämpylä ja kuppi teetä, ehkä jopa mehujää tai eskimopuikko.

Makuuvaunussa matkustaminen tuo mulle aina hyviä muistoja mieleen, vastassa oli aina joku joka odotti ison halin kanssa. Ihanaa nousta junan vaunusta pitkän matkan jälkeen, silmät sikkarassa ja päätyä jonkun tosi rakkaan syleilyyn. Ja se tunne mulla on vieläkin, ja sen takia junassa matkustaminen on ihan parasta!

Juustosämpylää, teetä ja lämmintä tervetulohalia odottaen,
meikätyttö

Maailman rumin matkalaukku

This is it! Eli meikätyttö pakkaa matkalaukun ja lähtee kohti uusia kokemuksia! Kaverina on jo maailmaa nähnyt ja kiertänyt, vanha kunnon Rumilus. Rumilus on klohmuinen, likainen ja jeesus-teipillä paikattu punainen paholainen. Sen kahvaa pitää kiskaista juuri oikealla liikkeellä, muuten sitä ei saa ylös ollenkaan. Joskus pieni potkaisukin on tarpeen. Mutta! Rakkaalla punaisella paholaisella on yksi hyvä puoli: se on niin ruma ja ränsistynyt, että kukaan ei takuulla halua pölliä sitä! :) ja juuri sen takia se on niiiiiin ihana!

Joten astun maanantaina junaan uskollinen matkalaukku seuranani ja mietin, että miten hitossa tähän päädyttiin! :) Kaikkea uutta jännityksellä odottaen,
meikätyttö